Olen viime aikoina törmännyt kummalliseen ilmiöön. Nimittäin jengi kuvittelee, että olen irkku. Siis, kaikki tietää että olen Suomesta, mutta keskustelussa todella usein tulee tilanne, että ihmiset sanoo että niin muistatko sen ja sen mainoksen, se yks sarja sillon 90-luvulla jne.. Ja itse olen hieman hämmentyneenä että no en kyllä muista, meillä ei SUOMESSA ollut sitä.. Puhuin tästä kämppikseni (yksi parhaista ystävistäni) kanssa, ja hän sanoi että kyllä, olet täysin oikeassa. Että koska mä oon niin "irish" muutoin, mun englanti on täydellistä ja nopeaa, nappaan paikalliset sanonnat ja aksentit ja vitsailen enkuksi ja kääntelen ja vääntelen sanoja, niin hän itsekin välillä unohtaa että ai niin Lotta ei olekaan täältä. Ja että hän on huomannut saman muiden ihmisten kanssa, on kuulemma todella helppo ajatella että Lotta is one of us. Koska olen, mutta sillä erotuksella että olen ollut täällä vain 1,5 vuotta!
Joskus se myös ottaa päästä tosi paljon, siis esim. ihan vähän aikaa sitten jouduin tosi awkwardiksi kolmanneksi pyöräksi keskusteluun, jossa ensin keskusteltiin maailmanlopusta, ja ihmiset käyttivät niin fancyja sanoja, että minun piti kysyä joka toisen kohdalla että mitä se tarkoittaa. Jossain vaiheessa sitä ei enää kehtaa ja jaksa kysellä jokaista pikkuasiaa, ja sitten vaan tippuu keskustelusta. Ja sitten keskustelu siirtyi irkkujen popkulttuuriin, telkkusarjoja ja leffoja jotka on täällä iso juttu. Again, don't have a fucking clue. Sanoin tästä toiselle asianomaiselle myöhemmin, että oli vähän nihkeetä, ja juuri siinä tilanteessa tuli esille tämä että ihmiset ei tajua että miten minä muka voisin tietää näitä juttuja. Ja kaveri oli ihan hämillään että I'm so sorry, että en mä ees muistanu että ethän sä näitä voi tietää.
Pohdiskelin tähän liittyen aiemmin tänä vuonna omaa identiteettiäni. Että olenko kadottanut suomalaisuuteni. Edelleen se on se kieli, jonka kanssa voin leikkiä ja taivutella sitä miten lystää, keksiä sanoja kuten "käristää", "munistus", "läähky" jne, ja lukea ja kuunnella ajattelematta yhtään kun aivot vaan rekisteröi kaiken automaattisesti. Eipä mun juuri englanniksikaan tarvi ajatella, mutta eihän se nyt sama asia ole, eikä ikinä tule olemaan. Enkä myöskään halua sääliä itseäni, otse olen tänne halunnut tulla ja jäädä asumaan. Mutta se tuska, kun en pysty saamaan samoja vivahteita ja käänteitä lauseisiini, mitä saisin suomeksi... :( Olen suomeksi niin verbaali, että englannin sanavarasto tuntuu todella köyhältä ja basicilta. Ehkä minulla on joku Runebergin päivän takauma. Nyt sitten vaan Agricolan päivää odotellessa ;) Ekä sitten tulee sydänkohtaus ja pää räjähtää lopullisesti.
No comments:
Post a Comment