Johan nyt on taas markkinat. Käväisin tuossa viikonloppuna Suomessa, ekaa kertaa yli 3 kuukauteen. Tuntuu kuin olisin lähtenyt Suomesta vasta äsken, ja kohta pitäisi jo joululomallekin lähteä! Ihan todella outoa ja omituinen fiilis. Aika Limerickissä on mennyt niin nopeasti, ja niin paljon on ehtinyt tapahtua. Tuntuu kuin olisin jo tässä ajassa elänyt tiivistettynä muutaman vuoden tapahtumat :D Joukkoon mahtuu niin uusia ystäviä, onnettomia ihastuksia ja sydänsurua, rakastumista, totaalinen soittotavan muutos, tanssitekniikan armotonta hiomista, rasitusvamma käsissä (joissa ei ole koskaan aiemmin ollut mitään häikkää), kaljankittausta lähes joka päivä, rasvaista Domino's pizzaa, kampuksella asuvia kissanpoikasia, sessioita, satoja tuneja, homohäitä, oven avaamisen odottelua sateessa, itkuraivareita, yöllisiä tilityksiä cappavillassa, ketjuröökaamista, ja yleisesti oiattaen elämän opettelua täällä Irlannissa. En ole edes ehtinyt kaivata kunnolla Suomeen. Paitsi yhdessä vaiheessa, mutta pääsin siitä yli aika nopeasti.
No, palataan nyt sitten tähän reissuun ennen kuin menee ihan tunteelliseksi tämä posti. Panikoin jo facebookissakin etukäteen kuinka päästä Dubliniin ajoissa ja mitenköhän näihin yhteyksiin nyt voi luottaa bladidaadidaa. Statukseen tuli kymmeniä kommentteja kuinka ei kantsi luottaa, kaikki on aina 5h myöhässä, Dublinin lentokenttä on kaaos!! Bussini peruttiin! :D Yksi ainut kommentti tuli että kaikki on aina ollut ajallaan kun olen matkustanut Irlannissa! Sain sitten kuitenkin helpohkon ratkaisun ja olin yötä paikassa, joka on matkan varrella Dubliniin ja junamatka kesti n. tunnin vähemmän. Otin kuitenkin 7am junan, jotta olen sitten varmasti ajoissa. Kuudelta aamulla siis könyäminen ylös, kaffit mukaan ja junaan. Juna oli siisti, hiljainen, ja matka meni nopeasti. Asemalta otin bussin lentsikkakentälle, ja sain ilmaisen sihtseeingin Dublinissa, kun bussi kieurteli keskustan läpi. Kentällä kävelin check-inniin, joka kesti 2 minuuttia ystävällisen neidin tarjoamana, ja siitä turvatarkastukseen, joka kesti 2 minuuttia myös ystävällisten ihmisten tekemänä. Kentällä ei ollut ketään, ja vietin sitten 2 ylimääräistä tuntia kaupoissa kierrellen ja lounastaen. Lento Arlandaan oli nopeahko ja sujuva, ja jalkatilaa oli tarpeeksi. Ja laskeutuminen oli ehkäpä mukavin mitä ikinä olen lentsikassa kokenut - todella pehmeä, en tuntenut mitään, enkä edes huomannut että laskeudumme ennen kuin katsoin ikkunasta ulos ja näin vieressäni puita ja taloja! Taisin koisatakin lennolla. Arlandassa vaihto oli juuri sopivan mittainen, n tunti. Ehdin hörppästä sufeet Starbucksilla ja sitten olikin jo aika lampsia koneeseen. Lento Tampereelle oli hieman epämukava, en meinannut mahtua penkkiin ja kone oli inhan täynnä. Mutta kaikki oli kuitenkin hienosti ajallaan, ja laskeuduin Tampereellekin aika mukavasti. Sieltä hurautimme Nädian kanssa Tampesteriin ja Cumulukseen. Sitten treenattiin illan keikkaa varten, ja käytiin vetämässä keikka. Ihan hyvin meni. Illan päätteeksi viinit naamariin ja juoruilut päälle. Nukkumaan pehmeään hotellisänkyyn. Täydellistä!
Visiitilläni huomasin yhden todella omituisen seikan suomalaisista. Suomalaiset TUNKEVAT joka paikassa! Ovissa, liikenteessä, aamiaisella, kaduilla...ihan joka paikassa! Kukaan ei sano että "anteelsi", tai "sori", joka paikassa vain tunnen kuinka joku hiljaisesti työntyy kylkeäni vasten ja yrittää sujahtaa ohitse näkymättömänä. Sorry pals, ei onnistu!
Lauantaina shoppasimme kunnes droppasimme. Löytyi mm. uudet esiintymismekot. La-ilaln keikka meni hyvin, vielä paremmin kuin perjantain, liekö johtunut uusista mekoista?! :D Sunnuntai-aamuna köröttelimme rauhassa Helsinki-Vantaalle, ja haikein mielin sanoin heippa ja aloitin piitkän kotimatkan Limerickiin. Kööpenhaminan lentokenttä tarjoili epämiellyttäviä elämyksiä kukkuroittain. Kaffilassa oli töykeät asiakaapalvelijat, ja ruoka oli aivan järkyttävän kallista. Tiskillä kysyin kassmuikilta, että onko täällä internet. Vastaus: "No. You have to pay for it". Olin vaan et ai, okei? No, otin sitten koneen esille, ja kuinkas ollakaan ihan ilmainen nettihän siellä oli. Että kivat vaan sillekin sitruunanaamalle.
----------------------------------------------
Joululoma alkoi omituisissa merkeissä. Pölähdin yhtäkkiä Limerickistä pimeälle landelle keskelle ei mitään. Teiden varrella kuuset muodostivat sysipimeät seinämät, jolloin piemys tuntuu vieläkin syvemmälät verrattuna Irlannin aukeisiin pusikkoihin ja kirkkaaseen tähtitaivaaseen. Kesti muutaman päivän tottua tähän veitsellä leikattavaan mustuuteen ja hiljaisuuteen. No, sitten pääsinkin jo Helsinkiin ja sekös vasta olikin! Yhtäkkiä minut heitettiin takaisin vanhaan elämääni - kaverit, keikkoja, M-talo, sporat, itis, kuntosali, juoksulenkki arabiassa, parin päivän opetuskeikka Tampereella, taas keikkoja... :D Otti taas muutaman hetken muistaa, että niin, minullahan on ihan uusi elämä irkuissa, ja tämä oli tätä vanhaa elämää. Tulee vain vähän sekopäinen olo, kun ajat ja paikat rupeavat menemään ristiin. Uusi elämä Irlannissa on ottanut mukaansa niin voimakkaasti, että varmaankin siitä johtuen tämä "muutos" tuntui niin voimakkaalta. Uskon että tähänkin tottuu - yksi ulkomailla jo muutaman vuoden asunut ystävä sanoi, että hänellä oli ihan sama reaktio ekana vuonna kotiin tullessa, mutta se helpottaa seuraavilla kerroilla.
Lisäksi olen nyt miettinyt nyt täällä hengatessani ihan eri tavalla suomalaisuuttani ja mitä se minulle merkitsee. Myös se, että mahdollisesti vietän loppuelämäni tai ainakin pitkän pätkän Irlannissa, on pistänyt ajattelemaan. Uuden elämän rakentaminen pelottaa, varsinkin kun suomessa työasiat olivat jo niin mallillaan. Mitä järkeä on viskata se kaikki pois ja aloittaa alusta?! Kuitenkin jos nyt palaisin takaisin vain mukavuudenhalusta, katuisin sitä loppuelämäni. Nähtäväksi siis jää, miten elämäni järjestyy. Kevääksi on joka tapauksessa luvassa samaa kauraa - tuneja, koulua ja bileitä. :D
 |
| Nuorisodisko Limerickissä. Olin kuin kala vedessä. |
 |
| Helsinki...ankea vetinen kaupunki... |
 |
| Köpis! Iloinen aurinkoinen city! |
 |
| Rakkaudentunnustus Köpiksen kentän vessan ovessa |
 |
| Hinta: 17 € kööpenhaminan kentällä. EXCUSE ME?!? Muistuttaako ehkä vähän sitä karmeaa lima-annosta joka tarjotltiin yliopiston tervetuloskekkereillä syyskuussa! (linkki: http://wallsoflimerick.blogspot.com/2011/09/sluts-sluts.html) |
 |
| Nutty Caramel Christmas Latte by Starbucks köpiksen kentällä. Näyttää todella herkulliselta, ja 5 € arvoiselta. Ja en ole siis koskenutkaan juomaan. Mainoksen mukaan juoma näyttää tältä: |
MERRY CHRISTMAS EVERYONE AND A HIPPY HAPPY NEW YEAR!
