Minä en ole irlantilainen!

Olen viime aikoina törmännyt kummalliseen ilmiöön. Nimittäin jengi kuvittelee, että olen irkku. Siis, kaikki tietää että olen Suomesta, mutta keskustelussa todella usein tulee tilanne, että ihmiset sanoo että niin muistatko sen ja sen mainoksen, se yks sarja sillon 90-luvulla jne.. Ja itse olen hieman hämmentyneenä että no en kyllä muista, meillä ei SUOMESSA ollut sitä.. Puhuin tästä kämppikseni (yksi parhaista ystävistäni) kanssa, ja hän sanoi että kyllä, olet täysin oikeassa. Että koska mä oon niin "irish" muutoin, mun englanti on täydellistä ja nopeaa, nappaan paikalliset sanonnat ja aksentit ja vitsailen enkuksi ja kääntelen ja vääntelen sanoja, niin hän itsekin välillä unohtaa että ai niin Lotta ei olekaan täältä. Ja että hän on huomannut saman muiden ihmisten kanssa, on kuulemma todella helppo ajatella että Lotta is one of us. Koska olen, mutta sillä erotuksella että olen ollut täällä vain 1,5 vuotta!

Joskus se myös ottaa päästä tosi paljon, siis esim. ihan vähän aikaa sitten jouduin tosi awkwardiksi kolmanneksi pyöräksi keskusteluun, jossa ensin keskusteltiin maailmanlopusta, ja ihmiset käyttivät niin fancyja sanoja, että minun piti kysyä joka toisen kohdalla että mitä se tarkoittaa. Jossain vaiheessa sitä ei enää kehtaa ja jaksa kysellä jokaista pikkuasiaa, ja sitten vaan tippuu keskustelusta. Ja sitten keskustelu siirtyi irkkujen popkulttuuriin, telkkusarjoja ja leffoja jotka on täällä iso juttu. Again, don't have a fucking clue. Sanoin tästä toiselle asianomaiselle myöhemmin, että oli vähän nihkeetä, ja juuri siinä tilanteessa tuli esille tämä että ihmiset ei tajua että miten minä muka voisin tietää näitä juttuja. Ja kaveri oli ihan hämillään että I'm so sorry, että en mä ees muistanu että ethän sä näitä voi tietää.

Pohdiskelin tähän liittyen aiemmin tänä vuonna omaa identiteettiäni. Että olenko kadottanut suomalaisuuteni. Edelleen se on se kieli, jonka kanssa voin leikkiä ja taivutella sitä miten lystää, keksiä sanoja kuten "käristää", "munistus", "läähky" jne, ja lukea ja kuunnella ajattelematta yhtään kun aivot vaan rekisteröi kaiken automaattisesti. Eipä mun juuri englanniksikaan tarvi ajatella, mutta eihän se nyt sama asia ole, eikä ikinä tule olemaan. Enkä myöskään halua sääliä itseäni, otse olen tänne halunnut tulla ja jäädä asumaan. Mutta se tuska, kun en pysty saamaan samoja vivahteita ja käänteitä lauseisiini, mitä saisin suomeksi... :( Olen suomeksi niin verbaali, että englannin sanavarasto tuntuu todella köyhältä ja basicilta. Ehkä minulla on joku Runebergin päivän takauma. Nyt sitten vaan Agricolan päivää odotellessa ;) Ekä sitten tulee sydänkohtaus ja pää räjähtää lopullisesti.

Dance camp madness

Prologi:

Laitoin ennen joulua CV:n muutamaan irkkushowpaikkaan, muusikkona siis. Toki mainitsin myös että olen tanssija. Tammikuun lopussa pärähtää meili että tervetuloa tanssi auditioniin Ballybunioniin viikoksi. No mitäpä sitä sitten muuta kun kamat kassiin ja bussiin, ja nähdä mitä tuleman pitää :) Ja näin siinä sitten kävi:

3.2. Traveltraveltravel

Bussimatka taittuu hermostuneissa merkeissä. Limerickissä törmäänkin yhteen koulukaveriin, ja jälleennäkeminen on riemukas!! Jes viikko pelastettu, joku jonka tunnen ja jakaa hermostuneisuuteni! Listowelissa hyppäämme taksiin, joka on kai järjestetty meille (?). Taksi on paukkuinen paku, ja missään ei ole taksimerkkejä. Istumme Lucyn ja Ciaran kanssa takapenkillä hiirenhiljaa, kaikki ovat vähän sekavissa tunnelmissa, eikä vähiten siksi että taksiauto ja kuski vaikuttavat epäilyttäviltä, ja emme ole ihan varmoja viedäänkö meitä nyt johonkin rahtilaivaan ja kuljetetaan Singaporeen escort-tytöiksi. 

Pääsemme kuitenkin Ballybunion Golf Hotelliin ihan turvallisesti, ja majoitumme huoneeseen joka on iglu. Ilta sujuu mukavasti turinoidessa ja panikoidessa. 

4.2. Monday nervousness 

Aamulla avaan verhot, ja OMG mikä näkymä! Meri kuohuu edessämme, mahtava ihana Atlantti, kimalteleva vesi ja hyökyvät valkoiset aallot. Rantaa riittä silmänkantamattomiin, ja jyrkänteet putoavat veteen. Ah, tätä on Irlanti!! 

Kaikki ovat ihan paskana, ja jännittää kovasti. Mitä tapahtuu, kuollaanko jo alkulämpissä?! Paljastuu, että koreografi ja dance captain Skippy aka Chris on tosi sound, ja ihan mieletön tanssija itse. Hän on myös lead tyyliin kaikissa firman showissa. Ja koreografi. Itselläni kestää jonkin aikaa päästä sisään grooveen, opin kyllä askeleet mutta jännittää kovasti ja se häiritsee keskittymistä. Alkulämpät oli hauskat kun juostiin rappusia ylös ja alas. Päivän aikana opittiin eka tanssi melkein kokonaan, lopusta alkuun. Vaikeammat askeleet ensin. Koreo oli Dance Of Desire-showsta. Kaikkien päät höyrysi hulluna, ja ilta meni siinä kun muisteltiin askeleita. Illalla simahdin sänkyyn kuin saunalyhty. Ja maanantaina alkoi myös syöpöttely! Kokonainen suklaalevy meni ihan hujauksessa, ja lohta piti ostaa kun oli kauhea craving proteiinille. Lounas oli kuppainen keitto, joka ilmiselvästi oli pussikeittoa. Lisäksi oli sandwicheja joissa oli beefiä välissä. Dinneriksi oli beefiä, perunamuussia ja ja papuja. Ja kastiketta eli gravya tietty ;) Viikon myötä paljastui, että kaikki meidän ruuat olivat viikon tarjouksia Supervalusta (kylän ainoa kauppa). Jokaikisellä lounaalla oli samaa pussikeittoa, ja dinnerillä beefiä. Noice. 

Ballybunion on kummituskylä, ja luulimme että se on yksi näitä stage towns, niinkun Emmerdalessa

5.2. Stiff feelings

Aamu alkaa tahmeasti. Olisin nukkunut vielä pari h lisää. oN ei auta, ylös ja meikit naamaan ja aamupalalle. Joka on tietysti conrflakeseja, ja valkoista paahtoleipää. Class. Sudin kauppaan ja ostan kaffin, ja sitten ollaan jo myöhässä, ja kauhea kipitys teatterille. Skippy oli sanonut että "I'll be there half 9 anyway openg up etc". No ovi on lukossa ja ukkoa ei näy mailla halmeilla. Lopulta Skippy ja kerma-jengi kurvaa paikalle ja pääsemme sisään. Kermalla on aamiais rollsit hampaissa ja kaffit mukana ;) Se siitä kovasta kurista sitten. Eipä sillä, kiva että on rento meininki eikä tarvi jännittää ketään. 

Sisällä huomaamme että lavalla on järjetön lammikko. Katosta vuotaa vettä sisiään niin että stagella lainehtii kunnon järvi, eikä siinä voi tietenkään tanssia. Eka tunti menee sitten siinä kun Skippy yrittää kuivata lattiaa puhaltimien ja pyhhkeiden avulla.. puhaltimet haisee ihan mädältä kananmunalta :D Yritämme treenata, mutta loppujen lopuksi joudumme luovuttamaan, koska ulkona on ihan vitullinen myrsky, ja vettä lentää sisään kunnon vauhdilla. Ei voi taas kun miettiä, että mikähän järki on rakentaa hieno teatteri, ja sitten katosta sataa vesi sisään...... Hooray the Irish way! ;)

Teatterin stage ja Siobhan Glasgowsta

Ihmisten roolit alkavat myös hahmottua.. mukana on mm. Louis, Róisin ja Megan, jotka ovat kaikki Lord of the Dancessa. He ovat ihan mielettömän kauniita, hoikkia ja täydellisiä kaikin puolin. Inside-ryhmään kuuluu myös pari muuta tyyppiä. Kaikki ovat kuitenkin tosi kivoja. Pääsen tekemään sellaista nostojuttua Lewisin kanssa, omg että olen mortified. Minä ja Lucy olimme porukan pisimmät, ja painavimmat. Ei siis sillä että kumpikaan olisi mitenkään painava, mutta verrattuna mini-irkkuihin.. mun piti siis kävellä, ja sitten laskulla hypätä ja samalla poika nostaa mut ja pyöritää ympäri. Käsivarret piti pitää suorana, ja sain homman sujumaan YHDEN kerran! Muuta kerrat poor Lewsi vaan piteli mu ylhäällä ja hoki et you need to push up more! Straight arms! Haha joo not a hope in hell. Lucy joutui tekemään sman yhden pikkupojan kanssa..Nauroimme ihan katketaksemme, kun Lucy sanoi että I could just see the horror in his eys... :DDD 

Tänään myös selkiytyi että kerman muskelipoika ja pupu söpö ovat todellakin pari. Oih niin söpö  tanssija-rakkautta! Kauheaa kuhertelua ja keimaiula koko ajan. Varmaan ihan kätevää sitten olla kiertueella toisen kanssa ja elää samanlaista elämää. 

Illalla taas treeniä, tanssimme ihan hullun lailla hotellin yläkerrassa. Belfastin Owen treenautti meitä Megmacin kanssa ja kommentoi mun tekniikkaa. Kuulemma treblet pitäisi olla paremmat.. Rupesi vituttamaan, koska mun jalat oli aivan muussia, ja en pystynyt tekemään kunnolla. No otin siitä sitten sen irti että paukuta ihan vitullisesti koko ajan. Illalla kesti kauemmin nukahtaa, mutta tiukat unet tuli silti. Ah tanssijan elämää!

6.2. Bitch Factory

Eka päivä kun en ollut kuolemanväsynyt aamulla. Jostain syystä olen aika rela ja otan iisisti. Päivän todellinen yllättäjä on kuitenkin tämä erikoinen irkkutanssiteinien kilpailuasetelma - Ihmisten todelliset “luonteet” alkaa tulla esiin ja joka toinen henkilö paljastuu ihme bitchiksi. Esim. yksi 16-vuotias tyttö teki seuraavia temppuja; opetti tarkoituksella ihmisille vääriä askeleita, väitti ettei hänellä ollut tuottajan sähköpostiosoitetta, vaikka se vilkkui tytön kännykän ruudulla, ja kun hän kuuli että itse asiassa mä olenkin muusikko niin kauhea tivaus että ai sä et siis hae tanssijana. Että niinkun yksi poissa pelistä. Yhdet tytöt taas dokasivat kaikki illat tanssikapteenin kanssa, ja aamulla sai facesta ukea kaikkea tosi mielenkiintoista ja katsella ördäyskuvia. Omasta mielestäni oli vähän kyseenalaista että koetanssileirillä käyttäydytään noin. Eri asia sitten jos ollaa kiertueella. Itse en juonut pisaraakaan alkoholia koko viikkona (!), koska ei vaan huvittanut ja olin niin poikki joka ilta. Ehkä olen vanha pieru. Mutta ei myöskään oikeasti huvittanut hengata niiden ihmisten kanssa. Osan tunsin jo Limerickistä, ja ihan tosi kivoja tyttöjä joo mutta en vaan tuntenut mitään suurta hengenheimolaisuutta heidän kanssaan. Omien kämppisten kanssa oltiin kyllä ihan bestiksiä, ja sain pari muutakin hyvää uutta kaveria, mm. yksi venäläinen tyttö. Niin ja yhdet pikkunilkit potki tämän venäläisen tytön pois huoneestaan, ihan vaan koska Natalia sattui olemaan venäjältä?!? En voi ymmärtää....... :/

Illalla en jaksanut kauheasti treenailla, mitä nyt käytiin läpi a cappellaa. Vaikka tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi ja huonoksi kaikkien niiden teini-ihmeiden keskellä, niin se nyt ainakin on positiivista, että opin askeleet tosi nopeasti, ja muistan ne. Jostain syystä nukuin huonosti, näin ahdisteunia ja pyöriskelin.

Niin ja päivällä pääsimme vihdoinkin kunnolla biitsille!!! Olin aivan über haltioissani! Ja sääkin suosi, kävelimme paljain jaloin ja NAUTIN! Tutui aika pöhlöltä ajatella että Suomessa sitä ihmiset kävelee sohjossa samaan aikaan. Tässä kuvia kaikkien iloksi :) (Kuvat muuten saa klikkaamalla isommiksi, jos joku ei tiennyt)

7.2. Audition Day!

Aamulla kauhea jännite, vatsa ihan kuralla. Päivä hurahtaa biisejä drillatessa. Tanssikapteeni on kyllä ihan loistava. Mukava, mutta tough. Eikä ainakaan treeneissä valikoi mitään suosikkeja. Iltapäivällä tuottajat tulevat katsomaan, ja vedämme biisejä läpi. Kyseessä on kuitenkin harjoitustilanne, eli ei nyt mikään kauhea muutos aiemmasta. En tajunnut ottaa kunnon meikkejä mukaan, mikä vituttaa. Näytän perseeltä. Ja hiuslisäkkeetkin unohtui, ja oma tukka on ihan kauhea hikinaru. Vedin kuitenkin täysillä, ja nautin suunnattomasti. Lavalla oli valot, ja kaikilla piti olla mustat vaatteet. Yksi tuottajista oli lihava saksalainen nainen, joka oli kuulemma ihan hirveä biatch. Tanssin jossain biisissä eturivissä ja flirttasin henkeni edestä toivoen että muija ihastuu muhun ja heiluvaan perseeseeni.

Musiikki auditionini on ihan vitsi. Esittelen itseni tuottajalle, ja ainoa tilaisuus jonka saan esitellä soittotaitojani on soittaa reeli jollekin 11-v pojannassikalle, joka myös on auditionissa (?!). Tarjouduin soittamaan lisää mutta kuulemma oli ihan grand ja thanks a million. Noh, ei sitten. Jotkut muut tyypit jotka veti sean-nósia ja venäläistä kansantanssia sai mielettömät soolobiitit, ja olin vähän möks siitä. No en kai sitten tunkenut itteäni tarpeeksi tai jotain. Liian kohtelias suomalainen.

8.2. Krabbis

Henkinen ja fyysinen sellainen, ilman viinaa tosin. Tanssin pitäisi alkaa 11. No sitten tulee tieto, että vasta klo 14. Kello kaksi tönötämme teatterilla, kunnes taas jostain (?) tulee tieto, että joo Skippy “is gonna be a while”, se on joutunut lähtemään heittämään tuottajia Killarneyyn tms. Eli siis ts no dancing. Huoh. Koko päivä menee sitten haahuillessa, tosin käymme biitsillä vielä hengaamassa. On kylmä ja väsyttää. En jaksa teinien veuhtomista ja riehuntaa. Grow up people! Illallisella päätuottaja, pönäkkä Kerry Man ilmoittaa että 8 meistä on valittu huhtikuun kiertueelle, ja että within next few days he ilmoittavat. Raaaah! Sitten alkaakin kauhea spekulointi, koska kovin moni ei pystynyt tekemään huhtikuun kiertuetta. Itse ilmoitin että pystyn. Eli hermoja raastavaa.

Lisäksi vähän ottaa pattiin, että meidät laitettiin jäämään Kerryyn vielä perjantaiksi, kun mitään actionia ei kerran ollut! Osa kyllä lähtikin jo to-iltana pois, olisi varmaan itsekin pitänyt.

9.2.

Viimeinkin pääsemme lähtemään pois! 13.30 lähtee bussi Listowelista, jonne pitää körötellä taksilla. Taksimatka kestää 20 minsaa, and your man ottaa meiltä 6€ nokka! Siis taksissa on 3 ihmistä :O Aika ryöstöä, turistihinnat etten sanoisi. Matkustan ihanien kämppisteni, Lucyn ja Ciaran kanssa. Limerickin bussissa kaikki kuukahdamme täysin ja matka on aika hiljainen ;) Jäähyväiset Limmersissä ovat haikeat! Nyyh. Itse suuntaan supermacsiin, ja nostalgia täyttää mielen, kun kävelen Limerickin katuja. Ahh! Täällä tapahtui sitä, ja tuolla tätä! Tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään, kaikki on ihan samanlaista. Olisi kyllä hienoa palata limmersiin, parempana ja ehyempänä ihmisenä, ja vähän paremmin valmistautuneena kaikkeen irlantilaisten hulluuteen ;)

Kadulla törmään heti Martinoon (joka oli Celtic Cryssa) ja Peteriin! Kävelin naamataulu katuun liimattuna, ja pitkä hahmo käveli ohitseni, huppu silmillä, ja sitten katsoin että hei sininen huppu, mitä vittua, Martino!! Haha pieni on maailma ja Limerick J

Matkani myös lyhenee, thanks to jämäkkä bussikuski joka kaasuttaa Clonmeliin niin että ehdin Kilkennyn/Dublinin bussiin. Vaihtoaikaa oli kokonaiset 2 minuuttia. Miksi Bus Eireann tekee aikataulut niin että vaihtovälit eivät toimi..? Kysyn vaan :l

Kotona olen täysin hyper. Puran kamat heti, erittäin hyvä taktiikka. Kämppis ja sen kaveri tulivat myös kotiin, ja sitten mentiinkin porukalla ulos. Ja oli niiiin kivaa! Tanssittiin ja kälkätettiin ja oli ihan tosi mahtista J Myös ihana miesseuralaiseni oli ihanan huomaavainen ja oli mua kyllä täällä kaivattu kovasti näköjään ;)

10.2. And onwards..

Odottamisen tuska! Mitään ei kuulu, ja keskiviikkona olen jo ihan tulisilal hiilillä. Meilaan tuottaja-Ciaralle, ja sanon että pitäisi tietää, kun pari muutakin bändiä haluaa myydä keikkoja ja kyselee mun availabilitystä. Ei mitään vastausta, ja koko aamun olen aivan hermona. Miesseuralainenkin saa osansa myrkytyksestäni, kunnes tajuan että okei, et voi tehdä asialle mitään, CALM THE FUCK DOWN. Kämppis kertoi, että kun hän odotti tietoa Caetoon Saloonista, oli vastaus ihan samanlainen , “within next few days”, ja se oli kaksi viikkoa mitä piti odotella. Eli ei ole vielä mitään uutisia, varmaankin tiedotan sitten, varsinkin jos uutiset ovat hyviä :)

Sydämen asioita! Heart says this and that!

8/1/13
Olin Suomessa 2 viikkoa. Huoh. Sigh. Kirjoitan tätä vielä iltamyöhällä, aamulla kuudelta pitää taas könytä taksiin ja hurauttaa lentokentälle. Sikäli huvittavaa, kun lähdin Suomeen, bussi lähti myös kuudelta aamulla, ja sinne könysin suoraan baarista ja kotibileistä. Sitä ei kyllä oltu suunniteltu, voin paljastaa. Bussissa laitoin silmät kiinni, ja seuraavan kerran havahduin lentoasemalla. Se päivä meninkin sitten aikamoisessa sumussa, joskin matkustaminen oli itse asiassa aika miellyttävää, koska nukuin vaan kaikki lentomatkat. Vinkkinä siis kaikille, valmistaudu matkaan superväsymyksellä, niin se taittuu rattoisesti uinuessa. Yleisesti pakkaaminen ja matkustaminen on mielestäni TODELLA rasittavaa, enkä jaksaisi tehdä sitä yhtään. 30-kiloisen laukun retuuttaminen ja busseihin konkkaaminen ei houkuttele ollenkaan. Saan matkustamisesta lähinnä päänsärkyä ja matalaa verensokeria.

Nyt kirjoitus jatkuu Arlandassa. Matkustaessa tulee aina jotenkin jakomielitautinen olo. Suomessa ajattelee että kuljen tässä vaan naama peruslukemilla, en puhu kellekään. Ostan kaffin, luen iltasanomat ja taivastelen Putous-ohjelman rivouksia, jota en ole edes nähnyt. Lehti preppaa aiheesta kyllä erittäin hyvin ja seikkaperäisesti, jolloin itse ohjelmaa ei tarvitse edes nähdä. Kone nousee ja silmään kierähtää kyynel. Että tässä sitä taas jätetään armas kotimaa, nyyh. Kyllä tulee ikävä. Suomi perkele!

Tukholmassa tunnelma muuttuu heti merelliseksi ja kansainväliseksi. Ihmiset ovat pitkiä, kauniita, ja muodikkaita. Itsekin alan katsella tax free-kauppojen kamoja kiiltävin silmin. Tarttisin kyllä uuden laukun, ja joku uus koru olis kiva, täällähän myydään pilgrimiä jota Irlannissa ei saa mistään. (Oikeasti kyllä tarvitsisin uuden laukun, koska tästä katkeaa hihna hetkellä minä hyvänsä, ja se on n. 4 vuotta vanha ja hyvin käytetty. En siis perustele tätä vain itselleni turhamaisuuttani, LOL :). Onneksi kipsalta saa myös terveellisen lohi + perunat aterian, eikä tarvi valita valkoinen paahtoleipä A:n ja valkoinen paahtoleipä B:n välillä. Tukholmasta lähtö ei niin kirpaise, mutta kyllähän siinäkin vähän sellainen hyvästi sivilisaatio-tunnelma tulee.

Ja sitten Dubliniin! Kuinka lämmin olo tulee kun kuulee mussuttavaa irkkuaksenttia :) Bussikuski moikkailee ihmisille ikkunasta, joku nainen takana laulaa itsekseen. Ilma on lämmin ja kostea. Ja sitten tietysti vettä sataa, bussimatka kestää ihan liian kauan koska tiet ovat niin huonot, talossa on sairaalloisen kylmä, ei ole rahaa, ja kaikki maksaa ihan kauheasti. Koko maan systeemi on niin vanhanaikainen ja elähtänyt että kontrasti Suomeen oikein hirvittää. Katson maalaistien varrella talonrähjiä, joissa ihmiset ihan tyytyväisinä asuvat, ja huomaan vaan miettiväni, että omg mitä murjuja, eihän noissa voi kukaan asua, tämähän on ihan kun jostain vuodelta 1753. Ja sitten itsekin asun kuitenkin samanlaisessa :D

1/1/13
Nyt olen takaisin kotona, Kilkennyssä. Elämä asettui takaisin uomiinsa aika nopeasti, mm. terveelliset elämäntavat jotka tuli taas opittua Suomessa ovat lentäneet leppäkeihäänä ulos ikkunasta. Tätä kirjoittaessa soi taustalla Maria Kalaniemi, ja yksi ikisuosikeistani Tähdet taivahalla. Ei voi mitään että itkettää perkeleesti, kyllä suomalaisuus vaan on jotain niin syvälle rakennettua ja omintakeista. Välillä mietin että olenko rakentanut täällä irkkulandiassa ihan uuden identiteetin itselleni ja unohtanut suomalaisuuteni?! Mutta sitten kuitenkin siitä asti kun olen tänne tullut, on tuntunut että vihdoinkin voin vaan olla oma itseni ihan täysin, ja solahdan tänne hullujen ihmiseten joukkoon saumattomasti. Koska irkut ovat hulluja, siis täysin umpihulluja. MAD LIKE! Itse olen moneen verrattuna täysin tylsä ja boring :D Näillä ihmisillä ei ole mitään filtteriä, että mitähän muut tästä nyt aattelee. Tai että en kehtaa. Siksi kaikki riverdancet ja muut on niin menestyneitä, kun ihmiset vaan ei epäile itseään, taitojaan tai onnistumistaan. Että tää on meidän craic, ja tätä me tykätään tehä, ja you're gonna love it!

Työrintamallakin taas sattuu ja tapahtuu ja ensi viikon olen Kerryssä jännän äärellä. Valotan sitten lisää kun tiedän enemmän. Paul Creanen kanssa levytystä on väännetty, ja touria pitäisi pukata kevät-kesästä alkaen. Yritän myös saada enemmän omaa kamaa kasaan jota saisin postitettua nettiin. Siihen ei vain meinaa olla aikaa oppilaiden ja kaiken muun säädön keskellä. Olen myös mm. käynyt (taas) paikallisella radioasemalla "esiintymässä", Colm Grayn kanssa. Colm on siis paikallinen Anssi Kela, mutta hotimpi ja diipimillä sanoituksilla. Ja olin myös tv-mainoksen castingissa! Siihen etsittiin jousisoittajia, ja kaveri järkkäsi meidät sinne. Sekin tarina oli taas kun jostain huonosta leffasta, kauhealla säädöllä ja viime tipassa pungettiin ja löydettiin studiolle, joku ihme luola Dublinissa. Siellä sitten sanottiin et hei tää on peruttu, me yritettiin soittaa teille koko päivä. No ei kyllä kenellekään oltu soitettu. Sitten ahtauduttiin 7 jousisoittajaa, ja 6 muuta random tyyppiä keksilaatikon kokoiseen odotushuoneeseen, josta alkoi ilma uhkaavasti loppua. Yksi meni vessaan istumaan ettei tarvinut änkeä kiinni jossain nahkatakkiäijässä. Casting sitten kuitenkin järjestyikin, joten iloisina menimme studiohuoneeseen. Meille oli sanottu että you just need to pretend to play! Eli ei tod oltu valmistettu mitään ohjelmistoa. Ensimmäinen kysymys olikin sitten että what would you like to play. Oltiin että ööööööh--- Ja eka mikä tuli mieleen oli Pachelbellin kaanon :D Että näin ammattilaiset vauhdissa. Toivon että saan mainoksen, koska siitä saisi paljon rahaa, ja pääsisin edustamaan irlantilaista sähköyhtiötä!! Haha!

Henkisellä rintamallakin menee ihan ookoosti. Just tällä hetkellä olen ihan järkkyväsynyt (baarissa ravaamisen takia), ja kuten kaikki tietävät, väsyneenä pää ei ole skarppi ja alkaa punoa kaikenlaisia vyyhtejä aivoissa. Siispä en nyt ehkä ala vuodattaa enempää, vaikka mieli tekisi taas huutaa koko maailmalle kaikenlaisia asioita, hyviä ja pahoja. Tässä iässä sitä tavallaan ymmärtää jo enemmän maailman menosta, mutta sitten toisaalta pinna on lyhyt kaikenlaisen säätämisen suhteen. Oh well, näihin viisaisiin sanoihin hyvää yötä :) Tai hyvää huomenta (:

Radioasemalla