Germany!

Jahas no niin nyt on menty päiviä niin monta että huh. Ja okei, nyt on pakko vaihtaa keiltä, koska haluan bitchata antaumuksella! :D Ensinnäkin, meitä on yhdeksän tyttöä. Niistä seitsemän laulajia. Se riittää jo varmaan kertomaan aika paljon. :D Lisäksi tuntuu, tai tuntui varsinkin alussa, että kellään täällä ei ole ihan samanlainen huumorintaju kuin itselläni. Tässä iässä ja tällä kokemuksella sitä vaan ei jaksa eikä viitsi enää välittää keikasta epäolleellisesta. Mä tulin tänne soittamaan ja esiintymään, koska rakastan sitä, olen siinä hemmetin hyvä ja sitä mut luotu tekemään. Hah kuulostipa dramaattiselta. Mutta that’s it. Kaikki muu bullshit on ihan turhaa. Miksei ihmiset voi relata vähän, ja päästää irti ja irrotella. Elämä ei ole niin vakavaa!!

No mutta harjoitukset on nyt saatu kunnialla läpi, ja ollaan jo saksanmaalla kolmatta pivää J Ryhmämme on myös hitsautunut tosi tiiviiksi, mikä on ihan mahtavaa. Itse olen niin avoin ja aina oma itseni, että joskus on vaikea muistaa että muut ihmist ehkä avautuvat ja rentoutuvat vähän hitaammin. Ehkäpä mun pitäisi harkita jonkinlaista filtteriä itselleni, ettei aina töräyttäisi “pahimpia” juttuja heti kättelyssä. Toisaalta en jaksa yhtään mitään esittämistä; olen sellainen kun olen, what you see is what you get. Like it or don’t.

Anywho. Lento Berliiniin oli liian aikaisin, ja turvatarkastuksessa proper Dublin knack eukko otti mut hampaisiinsa, koska yritin kuljettaa (vahingossa ja tyhmyyttäni tietty) kokonaisia shampoopulloja koneeseen. Siihen meni sitten Madaran kalliit luomuaineet L Lisäksi se virtahepo höykytti mua niin että kyyneleet tuli silmiin. Miksi ihmisten pitää olla niin töykeitä?! Palveluammatissa vielä. Toivon että se eukko jäin matkalaukkujenkujetuskärryn alle ja litisyi pannukakuksi. Berliinissä oli jännää, ja mahanpohjass akipristeli. Saatiin meidän ikioma bussi, the Angel Bus, ja kuljettaja Gunther. Ihan mahti tyyppi, eronnut viisikiymppinen turake, vetää bisseä ja makkaraa ja ajaa meidän bussia. Ja on mukava ja huolehtiva kun mikä!

Gunther ja tour manager

Taidetta eräässä hotellissa

Ekat 2 päivää treenattiin Madgeburg-nimisessä paikassa. Söpö pikkukaupunki jossain tuolla puolen Berliinin. Madgeburgissa havaittiin mm seuraavia seikkoja; ravintoloissa saa edelleen polttaa sisällä, Lidlissä on kaikki puolet halvempaa kun Irlannissa (tai missään muualla), ja yleensäkin ruokailu ja ostostelu on sika halpaa.

Nythän tätä skribaillessa ollaan jo tourin puolivälissä. Jalo ja kunnianhimoinen ajatus daily diarysta on kyllä hukkunut jonnekin bussin takavaloihin. No eipä siinä, yritän ottaa kiinni. Hyvin nopeasti paikat ja aika haihtuvat epämääräiseksi mössöksi. Mun pitää joka ilta tarkistaa että missä me ollaan, ja mikä olikaan oikea lausumisasu, kun mähän siis spiikkaan koko shown alussa sujuvalla saksallani. “Guten Abed ---- (piip), wir heissen sie härtzlich wilkommen hier heute abend! It gives me a great pleasure..and so on. “ Kaikenlaisia tyhmiä paikannimiä sitä onkin olemassa. Papenburg (“paper berg”), Paderborn (“paper porn”), Magdeburg (“magdaleena”) jne. Ainoa järkevä paikka tähän mennessä on ollut Hampuri, jossa ei edes ollut keikkaa. Mentiin turistiretkelle vaparina, alla oli 3h yöunet mutta hei mitäs pienistä, kyllä 32-vuotias vielä hyvin jaksaa. Intoilin ihan pinkeänä Beatlesista, mutta kukaan muu ei oikein tainnut tajuta fanitustani. Onneksi kaikki ihan kiltisti silti kipittivät Reeperbahnille, ja ylös St. Paulin metristä J Kauheassa tuiskussa taivellettiin seksikauppojen katveessa, ja oli kyllä aika karun näköistä porukkaa kaduilla noin ylipäänsä. Yhdessäkin seksikaupassa oli tiedote että no guns. Selvä! Reeperbahn ei ollut ihan niin vaikuttava mitä kuvittelin, lumisen maiseman alla se näytti lähinnä tunkkaiselta sivukadulta. Mutta oli silti ihkua, ja ajatella että siellä ne Beatlesit, Irwinit ja muut on tallustelleet ja eläneet rokkenrol-elämäänsä vuosia sitten! J

Matkalla Hampuriin :) Äänimies johannes oli ihan paras turistiopas!

Meidän tour manageri muuten on tosi hot. 36-vee malliäijä, ja kaikki nää pikkutytsit on ihan innoissaan! Kauheaa flirttailua koko ajan, ja ukko on ihan kympillä messissä. Mikä tietty on ihan ok, mutta kun sillä on tyttis. No tänään se typy sitten tuli hengaamaan tänne, ja kaikki odotti ihan kieli pitkällä että mitähän sieltä nyt tulee. No ensinnäkin manageri ilmoitti että me ei sit teidän kaa hengata, eikä varmasti tulla samaan raflaan syömään kun te! Olin vähän et häh, mutta sitten tajusin että se tuskin haluaa että tyttö joutuu todistamaan kauheeta flirttipuuskaa. Joskaan kukaan tytöistä ei tietenkään olisi tehnyt mitään sellaista, kaikki ovat tosi fiksuja ja hyvät käytöstavat omaavia. Hassuja ovat miehet joskus.

Yksi vakava mäkätyksen aihe on internet! Täällä ei ole MISSÄÄN ilmaista wifiä. Yhdessä hotellissa oli. Mutta noi venuetkin, eilenkin vaksi kopissaan printtaili meille personal koodeja, jotka kesti vain muutamana tunnin. Ja piti olla passi tai ajokortti et sai sen. Mun piti siis antaa mun passinumero jollekin random saksalaiselle stevarinkäppänälle wifi-tunnuksia vastaan! Ihminen pystyy lentämään kuuhun, mutta että wifi katamaan kokonaisen kulttuuritalon, eihän nyt kai! Ja tämän hetken hotlassa on mukamas ilmainen wifi aulassa, huoneessa 3€/24h. Ja only ONE device. Jos haluais netin sekä iphoneen että läppäriin, pitää ostaa kahdet tunnarit. Öh!

Omat eväät

Hiano dinner!

Muutoin Suomi ja Saksa ovat todella samanlaisia maita! Olen aivan yllättynyt ja järkyttynyt! Voisiko joku kertoa onko se tahallista, siis onko Suomeen kopioitu yhteiskunnallisia toimintamalleja ja muuta sälää Saksasta? Rakennukset, tiet, liikennemerkit, kaupat, kaikki näyttää ihan tismalleen samalta kun kotona. Jopa luonto! Ja lunta tupruttaa, täällä on ihan full on winter as we speak. Muutaman kerran olen ollut vähän hämilläni, että täähän on ihan kun kotio ois tullu, mutta jengi solkkaa saksaa. Ja armeija/sivarisysteemikin on sama! What the shit! Ja koko yhteiskunta tuntuu toimivan samalla hiljaisella tehokkuudella kun Suomessa. Se on kyllä aika ihanaa; ihmiset tekee duuninsa, ei mitään turhaa säätöä, kaikki tehdään ajallaan, työt aloitetaan sovitusti, bussi lähtee 12.30, kaikki tapahtuu ilman typerää sinkoilua ja panikointia ja ympäri pyörimistä. Irkut ovat kyllä tosi kaukana tästä rauhallisesta työntäyteisestä kulttuurista! Saksalaiset ovat kyllä myös tosi “natseja” (anteeksi ilmaus, pakko lyödä tähän vähän mustaa huumoria :P ). Jo heti lentokentällä oli vastassa poliisi, hirveät koppalakit kaikilla päässä, ja seisoivat rivissä ja vahtivat saapuvia matkustajia. Yksi vanhempi naispoliisi raakkui ovella hyvin tylyyn ja vaateliaaseen sävyyn, “PLIIS MUUV INSAID TU TÖ BILDING!” monotonisella saksalaisaksentilla tietty. Paikalla oli myös videokamerat, jotka kuvasivat passitarkastusta. Cops in german style! Ja eilen illalla söin keton hotellin aulassa. Kukaan ei laskuttanut minua, ja menin välissä ylös viemään tavarat, ja sitten jäätiin Jo:n kanssa juttelemaan hetkeksi. Kun tulin takaisin, kireänaamainen virkailijatar oli käännyttämässä ryhmäämme pois, sanoen “you can’t sit here until someone pays for the soup!”. Sanoin vaan että oh jesus of course, here! ja sitten saimme istua alas.

Saksa on muuten tosi kehitysmaa myös maksukorttien kanssa. Visa electron (tai “visa”, niinkun nää täällä sitä kutsuu), ei käy missään! Isommissa vaatekaupoissa ja tavarataloissa joo, mutta ruokakaupoissa ym ei käy. Ja sitten Geldautomaattia saa metsästää kaikkialta. Minipreisissä kassalla kävi köpelösti kun mulla ei ollutkaan käteistä. Myyjä yritti sönköttää mistä geldautomat löytyy, “ju gou streit and ten jäst wook, ju gou daun änd töörn..” samalla viittoillen epämääräisesti. En  ihan tajunnut ohjeita, mutta onneksi jonossa takana ollut töröpipo-mies lupasi opastaa perille. Automaatti olikin ihan kulman takana onneksi.

Olen myös ihan allergiassa, ja vähän myös flunssassa. Mikä ihana yhsitelmä! Irlannissahan ei mitään allergyja tule, ilma on niin kosteaa ja siellä ei leppä esim. kasva. Ainoa allergiaa aiheuttava asia on kokolattiamatot. Tänään pitää yrittää saada rahaa ulos ja käydä shoppailemassa apteekissa kaikki mahdoliset myrkyt. Pakko parantua huomiseksi, kun on show!

Itse show on mennyt oikein hyvin! Omalta osaltani yritän ladata aina kaiken energian illan esitykseen, jopa niin että päivän ajan on vähän flegmaattinen ja säästele itseään. Jostain syystä on ruvennut kuitenkin tuntumaan, että en ole niin hyvä kun voisin olla. Ehkä se on vaan sitä, että kun on jo niin kova rutiini samojen biisien esittämiseen, niin niistä ei vaan pysty enää inostumaan samalla tavalla kun parissa ekassa showssa. Tanssi menee myös ihan hyvin, se on ihana slip jig, jonka Joanna säestää harpulla. Aika ihkua. Toivon että youtubeen ilmestyy ideoita ja kuvia ajan myötä.

Me and Jo <3 td="">

Tanssipose

Tähän hätään en ny muuta keksi.. Eiköhän tässä nyt ollut jo tarpeeksi pitkä tilitys ;) Nyt ruvetaan valmistautumaan St. Patrick’s Dayhin, joka on sunnuntaina. Derrystä kotoisin oleva Ruth järkkää meille megapippaloita, luvassa vihreitä mikrosortseja, juominkeja, katolinen messu, ja mitä lie. Can’t wait J

Suomalaista designia!

Paderborn, saksalaista arkkitehtuuria

Papenburg - vai Malmi?!

Winter brr!