Thursday, February 14, 2013

Dance camp madness


Prologi:
Laitoin ennen joulua CV:n muutamaan irkkushowpaikkaan, muusikkona siis. Toki mainitsin myös että olen tanssija. Tammikuun lopussa pärähtää meili että tervetuloa tanssi auditioniin Ballybunioniin viikoksi. No mitäpä sitä sitten muuta kun kamat kassiin ja bussiin, ja nähdä mitä tuleman pitää :) Ja näin siinä sitten kävi:

3.2. Traveltraveltravel
Bussimatka taittuu hermostuneissa merkeissä. Limerickissä törmäänkin yhteen koulukaveriin, ja jälleennäkeminen on riemukas!! Jes viikko pelastettu, joku jonka tunnen ja jakaa hermostuneisuuteni! Listowelissa hyppäämme taksiin, joka on kai järjestetty meille (?). Taksi on paukkuinen paku, ja missään ei ole taksimerkkejä. Istumme Lucyn ja Ciaran kanssa takapenkillä hiirenhiljaa, kaikki ovat vähän sekavissa tunnelmissa, eikä vähiten siksi että taksiauto ja kuski vaikuttavat epäilyttäviltä, ja emme ole ihan varmoja viedäänkö meitä nyt johonkin rahtilaivaan ja kuljetetaan Singaporeen escort-tytöiksi. 

Pääsemme kuitenkin Ballybunion Golf Hotelliin ihan turvallisesti, ja majoitumme huoneeseen joka on iglu. Ilta sujuu mukavasti turinoidessa ja panikoidessa. 

4.2. Monday nervousness 
Aamulla avaan verhot, ja OMG mikä näkymä! Meri kuohuu edessämme, mahtava ihana Atlantti, kimalteleva vesi ja hyökyvät valkoiset aallot. Rantaa riittä silmänkantamattomiin, ja jyrkänteet putoavat veteen. Ah, tätä on Irlanti!! 



Kaikki ovat ihan paskana, ja jännittää kovasti. Mitä tapahtuu, kuollaanko jo alkulämpissä?! Paljastuu, että koreografi ja dance captain Skippy aka Chris on tosi sound, ja ihan mieletön tanssija itse. Hän on myös lead tyyliin kaikissa firman showissa. Ja koreografi. Itselläni kestää jonkin aikaa päästä sisään grooveen, opin kyllä askeleet mutta jännittää kovasti ja se häiritsee keskittymistä. Alkulämpät oli hauskat kun juostiin rappusia ylös ja alas. Päivän aikana opittiin eka tanssi melkein kokonaan, lopusta alkuun. Vaikeammat askeleet ensin. Koreo oli Dance Of Desire-showsta. Kaikkien päät höyrysi hulluna, ja ilta meni siinä kun muisteltiin askeleita. Illalla simahdin sänkyyn kuin saunalyhty. Ja maanantaina alkoi myös syöpöttely! Kokonainen suklaalevy meni ihan hujauksessa, ja lohta piti ostaa kun oli kauhea craving proteiinille. Lounas oli kuppainen keitto, joka ilmiselvästi oli pussikeittoa. Lisäksi oli sandwicheja joissa oli beefiä välissä. Dinneriksi oli beefiä, perunamuussia ja ja papuja. Ja kastiketta eli gravya tietty ;) Viikon myötä paljastui, että kaikki meidän ruuat olivat viikon tarjouksia Supervalusta (kylän ainoa kauppa). Jokaikisellä lounaalla oli samaa pussikeittoa, ja dinnerillä beefiä. Noice. 

Ballybunion on kummituskylä, ja luulimme että se on yksi näitä stage towns, niinkun Emmerdalessa


5.2. Stiff feelings
Aamu alkaa tahmeasti. Olisin nukkunut vielä pari h lisää. oN ei auta, ylös ja meikit naamaan ja aamupalalle. Joka on tietysti conrflakeseja, ja valkoista paahtoleipää. Class. Sudin kauppaan ja ostan kaffin, ja sitten ollaan jo myöhässä, ja kauhea kipitys teatterille. Skippy oli sanonut että "I'll be there half 9 anyway openg up etc". No ovi on lukossa ja ukkoa ei näy mailla halmeilla. Lopulta Skippy ja kerma-jengi kurvaa paikalle ja pääsemme sisään. Kermalla on aamiais rollsit hampaissa ja kaffit mukana ;) Se siitä kovasta kurista sitten. Eipä sillä, kiva että on rento meininki eikä tarvi jännittää ketään. 

Sisällä huomaamme että lavalla on järjetön lammikko. Katosta vuotaa vettä sisiään niin että stagella lainehtii kunnon järvi, eikä siinä voi tietenkään tanssia. Eka tunti menee sitten siinä kun Skippy yrittää kuivata lattiaa puhaltimien ja pyhhkeiden avulla.. puhaltimet haisee ihan mädältä kananmunalta :D Yritämme treenata, mutta loppujen lopuksi joudumme luovuttamaan, koska ulkona on ihan vitullinen myrsky, ja vettä lentää sisään kunnon vauhdilla. Ei voi taas kun miettiä, että mikähän järki on rakentaa hieno teatteri, ja sitten katosta sataa vesi sisään...... Hooray the Irish way! ;)


Teatterin stage ja Siobhan Glasgowsta


Ihmisten roolit alkavat myös hahmottua.. mukana on mm. Louis, Róisin ja Megan, jotka ovat kaikki Lord of the Dancessa. He ovat ihan mielettömän kauniita, hoikkia ja täydellisiä kaikin puolin. Inside-ryhmään kuuluu myös pari muuta tyyppiä. Kaikki ovat kuitenkin tosi kivoja. Pääsen tekemään sellaista nostojuttua Lewisin kanssa, omg että olen mortified. Minä ja Lucy olimme porukan pisimmät, ja painavimmat. Ei siis sillä että kumpikaan olisi mitenkään painava, mutta verrattuna mini-irkkuihin.. mun piti siis kävellä, ja sitten laskulla hypätä ja samalla poika nostaa mut ja pyöritää ympäri. Käsivarret piti pitää suorana, ja sain homman sujumaan YHDEN kerran! Muuta kerrat poor Lewsi vaan piteli mu ylhäällä ja hoki et you need to push up more! Straight arms! Haha joo not a hope in hell. Lucy joutui tekemään sman yhden pikkupojan kanssa..Nauroimme ihan katketaksemme, kun Lucy sanoi että I could just see the horror in his eys... :DDD 

Tänään myös selkiytyi että kerman muskelipoika ja pupu söpö ovat todellakin pari. Oih niin söpö  tanssija-rakkautta! Kauheaa kuhertelua ja keimaiula koko ajan. Varmaan ihan kätevää sitten olla kiertueella toisen kanssa ja elää samanlaista elämää. 

Illalla taas treeniä, tanssimme ihan hullun lailla hotellin yläkerrassa. Belfastin Owen treenautti meitä Megmacin kanssa ja kommentoi mun tekniikkaa. Kuulemma treblet pitäisi olla paremmat.. Rupesi vituttamaan, koska mun jalat oli aivan muussia, ja en pystynyt tekemään kunnolla. No otin siitä sitten sen irti että paukuta ihan vitullisesti koko ajan. Illalla kesti kauemmin nukahtaa, mutta tiukat unet tuli silti. Ah tanssijan elämää!

6.2. Bitch Factory
Eka päivä kun en ollut kuolemanväsynyt aamulla. Jostain syystä olen aika rela ja otan iisisti. Päivän todellinen yllättäjä on kuitenkin tämä erikoinen irkkutanssiteinien kilpailuasetelma - Ihmisten todelliset “luonteet” alkaa tulla esiin ja joka toinen henkilö paljastuu ihme bitchiksi. Esim. yksi 16-vuotias tyttö teki seuraavia temppuja; opetti tarkoituksella ihmisille vääriä askeleita, väitti ettei hänellä ollut tuottajan sähköpostiosoitetta, vaikka se vilkkui tytön kännykän ruudulla, ja kun hän kuuli että itse asiassa mä olenkin muusikko niin kauhea tivaus että ai sä et siis hae tanssijana. Että niinkun yksi poissa pelistä. Yhdet tytöt taas dokasivat kaikki illat tanssikapteenin kanssa, ja aamulla sai facesta ukea kaikkea tosi mielenkiintoista ja katsella ördäyskuvia. Omasta mielestäni oli vähän kyseenalaista että koetanssileirillä käyttäydytään noin. Eri asia sitten jos ollaa kiertueella. Itse en juonut pisaraakaan alkoholia koko viikkona (!), koska ei vaan huvittanut ja olin niin poikki joka ilta. Ehkä olen vanha pieru. Mutta ei myöskään oikeasti huvittanut hengata niiden ihmisten kanssa. Osan tunsin jo Limerickistä, ja ihan tosi kivoja tyttöjä joo mutta en vaan tuntenut mitään suurta hengenheimolaisuutta heidän kanssaan. Omien kämppisten kanssa oltiin kyllä ihan bestiksiä, ja sain pari muutakin hyvää uutta kaveria, mm. yksi venäläinen tyttö. Niin ja yhdet pikkunilkit potki tämän venäläisen tytön pois huoneestaan, ihan vaan koska Natalia sattui olemaan venäjältä?!? En voi ymmärtää....... :/

Illalla en jaksanut kauheasti treenailla, mitä nyt käytiin läpi a cappellaa. Vaikka tunsin itseni vanhaksi ja lihavaksi ja huonoksi kaikkien niiden teini-ihmeiden keskellä, niin se nyt ainakin on positiivista, että opin askeleet tosi nopeasti, ja muistan ne. Jostain syystä nukuin huonosti, näin ahdisteunia ja pyöriskelin.

Niin ja päivällä pääsimme vihdoinkin kunnolla biitsille!!! Olin aivan über haltioissani! Ja sääkin suosi, kävelimme paljain jaloin ja NAUTIN! Tutui aika pöhlöltä ajatella että Suomessa sitä ihmiset kävelee sohjossa samaan aikaan. Tässä kuvia kaikkien iloksi :) (Kuvat muuten saa klikkaamalla isommiksi, jos joku ei tiennyt)












7.2. Audition Day!
Aamulla kauhea jännite, vatsa ihan kuralla. Päivä hurahtaa biisejä drillatessa. Tanssikapteeni on kyllä ihan loistava. Mukava, mutta tough. Eikä ainakaan treeneissä valikoi mitään suosikkeja. Iltapäivällä tuottajat tulevat katsomaan, ja vedämme biisejä läpi. Kyseessä on kuitenkin harjoitustilanne, eli ei nyt mikään kauhea muutos aiemmasta. En tajunnut ottaa kunnon meikkejä mukaan, mikä vituttaa. Näytän perseeltä. Ja hiuslisäkkeetkin unohtui, ja oma tukka on ihan kauhea hikinaru. Vedin kuitenkin täysillä, ja nautin suunnattomasti. Lavalla oli valot, ja kaikilla piti olla mustat vaatteet. Yksi tuottajista oli lihava saksalainen nainen, joka oli kuulemma ihan hirveä biatch. Tanssin jossain biisissä eturivissä ja flirttasin henkeni edestä toivoen että muija ihastuu muhun ja heiluvaan perseeseeni.

Musiikki auditionini on ihan vitsi. Esittelen itseni tuottajalle, ja ainoa tilaisuus jonka saan esitellä soittotaitojani on soittaa reeli jollekin 11-v pojannassikalle, joka myös on auditionissa (?!). Tarjouduin soittamaan lisää mutta kuulemma oli ihan grand ja thanks a million. Noh, ei sitten. Jotkut muut tyypit jotka veti sean-nósia ja venäläistä kansantanssia sai mielettömät soolobiitit, ja olin vähän möks siitä. No en kai sitten tunkenut itteäni tarpeeksi tai jotain. Liian kohtelias suomalainen.

8.2. Krabbis
Henkinen ja fyysinen sellainen, ilman viinaa tosin. Tanssin pitäisi alkaa 11. No sitten tulee tieto, että vasta klo 14. Kello kaksi tönötämme teatterilla, kunnes taas jostain (?) tulee tieto, että joo Skippy “is gonna be a while”, se on joutunut lähtemään heittämään tuottajia Killarneyyn tms. Eli siis ts no dancing. Huoh. Koko päivä menee sitten haahuillessa, tosin käymme biitsillä vielä hengaamassa. On kylmä ja väsyttää. En jaksa teinien veuhtomista ja riehuntaa. Grow up people! Illallisella päätuottaja, pönäkkä Kerry Man ilmoittaa että 8 meistä on valittu huhtikuun kiertueelle, ja että within next few days he ilmoittavat. Raaaah! Sitten alkaakin kauhea spekulointi, koska kovin moni ei pystynyt tekemään huhtikuun kiertuetta. Itse ilmoitin että pystyn. Eli hermoja raastavaa.

Lisäksi vähän ottaa pattiin, että meidät laitettiin jäämään Kerryyn vielä perjantaiksi, kun mitään actionia ei kerran ollut! Osa kyllä lähtikin jo to-iltana pois, olisi varmaan itsekin pitänyt.

9.2.
Viimeinkin pääsemme lähtemään pois! 13.30 lähtee bussi Listowelista, jonne pitää körötellä taksilla. Taksimatka kestää 20 minsaa, and your man ottaa meiltä 6€ nokka! Siis taksissa on 3 ihmistä :O Aika ryöstöä, turistihinnat etten sanoisi. Matkustan ihanien kämppisteni, Lucyn ja Ciaran kanssa. Limerickin bussissa kaikki kuukahdamme täysin ja matka on aika hiljainen ;) Jäähyväiset Limmersissä ovat haikeat! Nyyh. Itse suuntaan supermacsiin, ja nostalgia täyttää mielen, kun kävelen Limerickin katuja. Ahh! Täällä tapahtui sitä, ja tuolla tätä! Tuntuu kuin en olisi koskaan lähtenytkään, kaikki on ihan samanlaista. Olisi kyllä hienoa palata limmersiin, parempana ja ehyempänä ihmisenä, ja vähän paremmin valmistautuneena kaikkeen irlantilaisten hulluuteen ;)

Kadulla törmään heti Martinoon (joka oli Celtic Cryssa) ja Peteriin! Kävelin naamataulu katuun liimattuna, ja pitkä hahmo käveli ohitseni, huppu silmillä, ja sitten katsoin että hei sininen huppu, mitä vittua, Martino!! Haha pieni on maailma ja Limerick J

Matkani myös lyhenee, thanks to jämäkkä bussikuski joka kaasuttaa Clonmeliin niin että ehdin Kilkennyn/Dublinin bussiin. Vaihtoaikaa oli kokonaiset 2 minuuttia. Miksi Bus Eireann tekee aikataulut niin että vaihtovälit eivät toimi..? Kysyn vaan :l

Kotona olen täysin hyper. Puran kamat heti, erittäin hyvä taktiikka. Kämppis ja sen kaveri tulivat myös kotiin, ja sitten mentiinkin porukalla ulos. Ja oli niiiin kivaa! Tanssittiin ja kälkätettiin ja oli ihan tosi mahtista J Myös ihana miesseuralaiseni oli ihanan huomaavainen ja oli mua kyllä täällä kaivattu kovasti näköjään ;)

10.2. And onwards..
Odottamisen tuska! Mitään ei kuulu, ja keskiviikkona olen jo ihan tulisilal hiilillä. Meilaan tuottaja-Ciaralle, ja sanon että pitäisi tietää, kun pari muutakin bändiä haluaa myydä keikkoja ja kyselee mun availabilitystä. Ei mitään vastausta, ja koko aamun olen aivan hermona. Miesseuralainenkin saa osansa myrkytyksestäni, kunnes tajuan että okei, et voi tehdä asialle mitään, CALM THE FUCK DOWN. Kämppis kertoi, että kun hän odotti tietoa Caetoon Saloonista, oli vastaus ihan samanlainen , “within next few days”, ja se oli kaksi viikkoa mitä piti odotella. Eli ei ole vielä mitään uutisia, varmaankin tiedotan sitten, varsinkin jos uutiset ovat hyviä :)

No comments:

Post a Comment