Irlantilaiseksi tulemisen vaikeus!

Heipparalla taas!

Tovi onkin vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Nyt tuli kuitenkin olo, että pitäisiköhän taas avautua elämän menosta täällä vihreällä saarella :)

Suurimpana asiana viime aikoina on ehkä tullut eteen se, että nyt todella olen huomannut, että elämä täällä on muuttunut huomattavasti. Aiemmin sitä oli jotenkin vähän turistina, observoi ja katseli ja ihmetteli paikallisia ja tätä meininkiä. Ja oli vähän "ulkopuolella" niin sanotusti. Nyt on tapahtunut siirtymä ja sulautuminen paikallisten sekaan. Tai se prosessi on käynnissä. Ja se ei olekaan ihan kivuton prosessi! Sama on varmasti ihan missä tahansa maassa - kun "kuherruskuukausi" on ohi, todellisus iskee päin naamaa. Että tällaista tämä elämä täällä olikin, pään seinään hakkaamista, erilaisten virastojen ja paikallisten outojen ja typerien säännösten mukaan elämistä. Olenkin miettinyt, onko ulkomaalaisilla suomessa yhtä hankalaa kuin täällä on viime aikoina monet asiat olleet. Ja se suomalaiseksi/irlantilaiseksi tuleminen, kuinka vaikeaa on päästä sisään "systeemiin". Kulttuurisessa mielessä itselläni ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa - syy miksi tänne muutin oli rakkaus irkkumusaa ja -tanssia kohtaan. Ei esim. paremman elämän hakeminen, kuten puolalaisilla ym, joita on täällä pilvin pimein.

Tässä nyt muutama esimerkki kuinka arjen asiat ovat olleet viime aikoina kiemuraisia. Päätimme poikaystävän kanssa ostaa auton. Se on todella tarvittu hanke, tarvin sitä pystyäkseni tekemään keikkoja ympäri maata, ja paikallisliikennehän täällä on surkea. Systeemi on täällä kuitenkin ihan päinvastoin kuin suomessa - täällä vakuutetaan IHMINEN, ei autoa. Eli tietty ihminen vakuutetaan tiettyyn autoon, ja se ihminen ei voi ajaa mitään muuta autoa, koska ei ole vakuutettu siihen. Jokaisen tyypin vakuuttaminen tietysti maksaa erikseen. Todella näppärä systeemi! :D No tästäkään ei selvitty ihan helpolla. Itse olen vielä Learner-ajaja, eli opetteluvaiheessa, joten vakuutusyhtiöt eivät mielellään anna minulle vakuutusta (öh, eikös sen juuri pitäisi olla päin vastoin?!). Poikkiksella onneksi oli kotimaastaan vakuutus, jossa näkyi että hän on selvinnyt ilman onnetomuuksia vuosien ajan, joka laski vakuutuksemme hintaa merkittävästi. Ilman sitä olisimme joutuneet maksamaan n. 2000€/vuosi. Järjetöntä!! Sillähän ostaisi jo uuden auton! Sitten alkoi paperirumba: Puolasta piti saada paperi, josta näkyy poikaystäväni vakuutushiśtoria, plus että puolan vakuutus on irtisanottu. Näitä alettiin sitten tilailla hullun lailla, ja saimmekin jonkun paperin, mutta puolaksi. Eikun tulkkia hankkimaan, joka ei ollutkaan ihan mutkatonta. Lappu saatiin suomennettua (eikä ollut ilmaista todellakaan), kunnes kävikin ilmi, että siinä ei lue oikeat asiat. Vakuutusyhtiöllä oli nyt 2 eri paperia, joissa toisessa luki vakuutushistoria, ja toinen jossa luki irtisanominen. Mutta ei kelpaa, niiden pitäisi olla SAMALLA PAPAERILLA. Erilliset eivät käy. Tässä vaiheessa olin niin itkuraivari-tiloissa että teki mieli luovuttaa. Tilasimme uuden paperin, jonka näkeminen ainakin nauratti minua suuresti - kirjoituskoneella nakuteltu monisivuinen pumaska, jossa gestapo-tyyliin luokitellaan asiat pilkuntarkasti, ja päällä punaiset leimasin-leimat. Tämänkin asiakirjan pätevyydestä oli hieman kyseenalaisuutta aluksi, mutta loppupeleissä se meni kuitenkin läpi. Huhhuh! Teki mieli kaiken tämän jälkeen ottaa ryyppy, vaikka en edes juo alkoholia.

Lisäksi paikallisen sairausvakuutuskortin (medical card) uusiminen on ehkä yksi naurettavimmistä prosesseista mihin olen törmännyt. Olen rekisteröity täällä self employed, eli freelanceria vastaava suomessa. Veroilmoitusten palautus osui lokakuun loppuun, samoin kuin medical cardini uusiminen. Koska olen self employed, korttia varten alettiin vaatia verotuspäätöstä. Tarjosin vuoden 2012 päätöstä, mutta ei kelvannut. Pitää olla kuulemma vuoden 2013. Eli se, jonka juuri palautin pari viikkoa sitten. Verotoimistosta myytiin ei-oota, koska heillä on ihan valtava suma hakemuksia juuri nyt, ja minun ei edes näy vielä tietokoneella! Kysyn vaan että miten se on edes mahdollista. Astukaa tälle vuosituhannelle kiitos! Joten nyt medical card-hakemukseni seisoo, eikä kukaan välitä vaikka olen tyypin 1 diabeetikko ja todella tarvitsen korttia. Koska minun pitäisi toimittaa paperi, jota ei edes ole vielä olemassa, ja jonka saamisessa tulee kestämään kuukausia! Aivan siis järjetöntä toimintaa.

Jossain vaiheessa näitä kamppailuja minulle tuli oikeasti sellainen hetki, että menin ihan sanattomaksi ja toimettomaksi. Yleensä en kauaa katsele tällaista kaaosta, vaan hoidan hommat kotiin, joko marssimalla paikan päälle tai puhelimessa, enkä luovuta enne kuin ne ovat hoidossa. Mutta nyt mikään ei auttanut. Pakko oli vaan nostaa kädet ylös, ei ole mitään mitä voisin tehdä muuttaakseni nämä asiat järkeviksi tai saada ne toimimaan. Se oli aika kammottava ja pelottava tunne. Ikään kuin menetti kontrollin omasta elämästään. Muutenkin olen huomanut viime aikoina, että auton, talon ja työpaikan omistaminen, sellainen peruselämän hankkiminen on tosi vaikeaa! En tiedä onko se vain Irlannissa, vai koska olen ulkkari täälä, vai onko kaikissa maissa sama. Täällä esim hyvän (lue: ei homeisen, kasassa pysyvän) talon löytäminen on todella tuskallista. Niitä nimittäin ei ole! Irkkujen rakennustaidot ovat aika järkyttäviä, nytkin esim kaikki ikkunanpielet ja seinänvieret ovat homeessa, ja lämmityksestä huolimatta kämppä on iglu. Ulkonahan on siis n. +2, eli mistään pakkaskeleistä ei todellakaan puhuta. Ja jotenkin se että saisi kaikki elämän peruspalaset kohdilleen on kauhean haastavaa. Ulkkarille asetetaan kaikenlaisia älyttömiä esteitä, jotka pitäisi vain sisulla ylittää, tai sitten olla kauhean rikas. Ja sitähän ei muusikko ikinä ole! :D Pahaha!!

Keikkamatkan eväät! Tescosta löytyy kaikenlaista. 

Junamatkan pelastajat!

Ostin pyörän! Kyseessä on tee-se-itse-malli, toistaiseksi on vielä pysynyt kasassa :D

Uudet juoksukengät Jämsän instersportista :) Edellisellä mentiinkin n. 4-5 vuotta, ja ihmettelin kun jalat tuli "vähän kipeeksi". No ei ihme! Myyjä valisti lenkkareiden tärkeydetä ja että aktiivisella juoksijalla ne pitäisi vaihtaa kerran vuoteen.. Ups!

Kickboxaamassa salilla. Potkut alkaa jo sujua!

Tuttu näky! Freelancer-elo on lähtenyt kivasti käyntiin, ja junan (ja tätä nykyä auton) penkki on tullu tutuksi. Nautin vaihtelevast atyöstä, ja että joka keikka on erilainen :) 

Hääkeikak Ballyfinn housessa. Sama paikak jossa Kanye West ja Kim Kardashian lomailivat! Sisäänkäyntikin oli piilotettu ja salainen!

Terveyspiirasia :) Olen hurahtanut terveelliseen syömiseen ja vaihtoehtoherkkuihin. Nykyään kaupan suklaapatukat maistuvat aika kumisilta ja keinotekoisilta, ja huomaan miten koukuttavaa sokeri on! Välillä tuntuu esim. yhden suklaapalan jälkeen että onko tähän lisätty jotain huumeita, kun tulee niin järkyttävä himo heti!