Walls Of Limerick: October 2015

Nyt häpeillen täytyy tunnustaa, että viime blogitekstistä on kulunut ihan hirveästi aikaa.. Lähestulkoon vuosi! :O Nooh olen aktivoitunut tuolla instagramin puolella, kuvahan kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa, eikö niin ;)

Katsoin viimeisimmän kirjoitukseni ja olihan sitä ihan hauska lukea millaiset fiilikset oli vuosi sitten. Paljon on sen jälkeen taas tapahtunut. Joulun vietin kotona Suomessa, ja sain ihanat pakkaskelit siksi ajaksi kun olin siellä. Keväällä kävin auditionissa erääseen uuteen showhun, ja sieltä minut palkattiin viulistiksi Women Of Ireland-showhun. Olin aivan pähkinöinä, kyseessä on taas upgreidaus ylöspäin irkkushow-genressä ja minulla on selkeä iso rooli tässä showssa. Olen yksi näistä "women", muut ovat 3 laulajaa sekä tanssija. Lisäksi showssa on kokonainen bändi ja lisää tanssijoita. Pääsin WOI:n kanssa kiertämään ympäri Amerikkaa viime keväänä, ja se jos jokin oli mieleenpainuva kokemus. En ole ikinä ollut Amerikassa ennen, ja jännitti kyllä etukäteen. Visan hankkiminen ym matkasäätö oli ihan kokopäivätyötä, ja lisäksi opettelin kokonaan uuden show:n kahdessa viikossa. Stressistä siis ei ollut puutetta! Amerikassa reissasimme ihan yltympäriinsä - New Orleans, Florida, Etelävaltiot, New Jersey, Arizona, New Mexico, Kalifornia, SAN FRANSISCO, Mid West ja Rocky Mountains... Kaikkea tätä katselin kiertuebussin ikkunasta, mikä ei valitettavasti ollut ihan niin hohdokas. Bussi oli to-del-la kämäinen ja tilaa tosi vähän. Muutamia sekoamisen hetkiä tuli todistettua, ja taisin itsekin vetää yhdet itkuraivat.. (tähän liittyi se, etten päässyt kuntosalille, vaikka luvattiin ensin). Kotiinpaluu oli odotettu mutta myös haikea. Kaiken rankkuuden alla reissu oli unohtumaton. Paluulennolla en pystynyt nukkumaan yhtään, ja Dubliniin saapuessani olin kirjaimellisesti kuin auton alle jäänyt. Artturi oli vastassa, ja tottakai meidän hyvällä tuurilla auto hajosi kesken matkan! Keskellä ei mitään, risteilimme pikkuteitä kunnes olimme eksyksissä ja kun lopulta löysimme jonkun pikkukorjaamon jostain kyläpahasesta, auton korjaus kesti n. 4h. Istuin autossa aivan sekopäisessä tilassa, en ollut nukkunut tai käynyt suihkussa reilusti yli vuorokauteen, ja halusin vain päästä kotiin! Ja tietysti vettä tuli taivaan täydeltä niinkuin Irlannissa yleensä. Ahaha se reissu kyllä jäi mieleen.

Kesäksi buukkasin itselleni kauheasti hääkeikkoja. Olen nyt päässyt siihen genreen ineen aika mukavasti ja oppinut irkkuhäiden perusrepertuaaria. Hääkeikat ovat muusikolle yksi parhaista työnantajista ja olen iloinen että niitä tulee koko ajan lisää. Lisäksi teen edelleen keikkoja yksin ja eri kokoonpanojen kanssa yritysten juhlissa ym tilaisuuksissa. Yksi hauska juttu näissä eventeissä on se, että pääsen usein esiintymään tosi hulppeissa luksushotelleissa ym. On tosi hauska nähdä niin hienoja paikkoja, ja myös nähdä miten ne toimivat "sisältäpäin". Soitin hiljattain mm. Gresham-hotellissa Dublinissa O'Connell streetillä, jossa jenkkiperhe meni naimisiin. Perheen äiti oli ilahduttava sekoboltsi, joka skype-haastattelussa alkoi vuolaasti kyynelehtiä ja ulista kun soitin Mendelssohnin häämarssia. Samoin hän sekosi ihan täysin Bruno Marsin Marry Me-tulkinnastani. Itse häissä hän mainosti isoon ääneen kaikille kuinka olen tuleva superstara ja saattoi yhtäkkiä kesken kehujen alkaa vaatia "play something! Play anything I want them to hear you!" Minä siinä sitten soitin jotain laulunpätkää ja yritin vaan hymyillä kauniisti kun tämä daami fiilisteli vieressä :D

Tätä hää- ja yritysrumbaa jatkui pitkälle syksyyn. Nyt on ollut pari viikkoa rauhallisempaa, ja lauantaina lähdenkin sitten WOI kiertueelle keski-Eurooppaan. Jännääää! Uutena maana minulle tulee Sveitsi, jossa meillä kai on pari keikkaa. Muuten ollaan Saksassa ja Italiassa. Tourille on tulossa osaksi vanhoja tuttuja, ja osaksi uusia ihmisiä. Vähän aina jännittää miten uusien ihmisten kanssa tulee toimeen. Itse tulen kyllä aina kaikkien kanssa toimeen, enkä ikinä ole mukana missään draamoissa, mutta kun samassa bussissa asuu tarpeeksi pitkään niin pinna alkaa kiristyä itse kullakin. Nyt onneksi kyseessä on vain vajaa 2 viikkoa eli kissatappeluilta pitäisi välttyä.

Niin ja olihan minulla muitakin uutisia! Hehkutin kyllä jo facessa aiemmin, mutta hehkutetaan nyt vielä vähän lisää. Mietin keväällä että mihin suuntaan tätä elämää oikein alkaisi viedä, mitä haluan oikeasti tehdä ja mihin tulevaisuudessa kannattaisi suunnata. Yksi iso asia oli opinnot, jotka toistaiseksi ovat roikkuneet Sibelius-Akatemiassa. Pitkällisen kääntelyn ja vääntelyn jälkeen totesin että A) ei ole mahdollista tulla Suomeen tekemään tutkintoa loppuun B) siinä ei ole mitään järkeä, koska en asu suomessa enkä tule siellä työskentelemään tulevaisuudessa. Niinpä ensin pohdittuani kahden eri koulun välillä päädyin hakemaan musiikin maisterin ohjelmaan Corkiin. Kyseinen koulu on CIT / CSM ja maisteri on klassisen musiikin ohjelma ja kestää 2 vuotta. Pääsykokeet ja valmistautuminen olivat jännittävät. Kävin muutamalla tunnilla Mia Cooperilla, joka on paikallisen RSO:n konserttimestari. Sain Mialta paljon kehuja Bach-tulkinnastani, oli tosi ihana kuulla niin hyvää palautetta :) Varsinkin kun tunsin olevani klasarin suhteen todella ruosteessa, vanha ja täynnä viime vuosina opittuja pahoja show-maneereja :D Sain kuitenkin huomata, että ei sillä musiikin tyylillä ole niin väliä, kun ylläpitää perustekniikkaa jatkuvasti. Ja mitä ikään tulee, täällä ainakaan ei harrasteta mitään sellaista "ikärasismia" niinkuin esim. Sibiksen osastoilla välillä... Itse ainakin koen nyt vasta olevani valmis tulkitsemaan isoja klassisia teoksia. Parikymppisenä ei tiedä elämästä ja maailmasta vielä mitään joten aika vaikea siinä on kypsästi mitään esittää. No mutta, pääsykokeissa taattuun irkkutyyliin epäselvyyksiä riitti ihan viime minuuteille asti. Säestäjä sentään oli buukattu, mutta mitään mutta (kuten esim. huonetta) ei sitten ollutkaan. No hätä, säestäjä oli tosi ystävällinen ja hoiti audition roomin ja piti huolen että jury löysi sinne. Olin aivan tärinöissä, mutta kun sisään asteli jousiosaston johtaja sekä yksi viulumaikka ja he iloisesti tervehtivät ja sanoivat että "you just make yourself comfortable and relax" niin rentouduin välittömästi. Tätä rakastan edelleen irkuissa - välitöntä, aitoa olemista. Ei pingoteta asioista joista oikeasti ei tarvitse. Miksi pääsykokeissa pitäisi täristä ja olla niin hermostunut että soitto menee pilalle?! Soitin Mozartia ja Bachia ja meni hyvin, ja haastattelu oli mukava. Viikon päästä tuli sähköposti että olin päässyt sisään :) Jihuu! Päätin kuitenkin siirtää opintojen aloittamista vuodella, sillä nyt aikataulu oli liian tiukka kaiken säätämiseen. Eli ensi vuonna on sitten edessä muutto CORKIIN ja uuden elämän alku!!

Mutta nyt aloitan tukan värjäyksen ja painun nukkumaan :) Iloista päivää kaikille xxx

Joulukeikalta vajaa vuosi sitten

Jousikvartetti, jonka kanssa teen paljon yrityskeikkoja

Vikke odotteli minua jo kovasti kotiin viime jouluna

Tunnelmat lentokoneessa lähdössä jouluksi KOTIIN!

Saimi ja minä joulutunnelmissa

Kaunista lumista Helsinkiä

Talvimaisemaa autosta

Suomessa pukeudutaan maan tavalla

Olen hurahtanut terveelliseen leivontaan ja harjoitellut ahkerasti mm. erilaisten raakasuklaiden tekoa

Kickboxing ja K-1 pitää minut järjissäni

Hektistä tunnelmaa takahuoneessa ennen keikkaa

Hymy WOI auditionin jälkeen. Tosi auto joutui "clampiin" (eli sellanen rautalukko lyöty renkaaseen), koska hermostuksissani unohdin maksaa parkkimaksun! Ups!

WOI auditionissa

Tässä vaiheessa kevättä olin saanut itseni ihan piippuun - lyhyesti sanottuna ylitreenasin, en palautunut, puskin töitä ja en saanut nukuttua tai rentouduttua. Tuloksena tähän kehoni reagoi niin että olin jatkuvasti sairas ja kärsin jatkuvasti mm. todella pahasta oksentamisesta ja pahoinvoinnista.

Suoritin kickboxing vyökokeen helmikuussa. Edellisenä yönä olin taas sairastanut jonkun vatsaflunssan ja olin todella heikossa kunnossa. Puskin kuitenkin kokeen läpi, vaikkakin myrkyllisiä röyhtäyksiä päästellen :D Tästä ajanjaksosta opin sen, miten huonosti ihminen voi itseään kohdella. Treenasin kickboxia 3 kertaa viikossa, ja loput päivät kuntosalia ja juoksua. Lisäksi tein keikkoja ja opetin. Tähän päälle vielä diabetes jota on muutenkin vaikea hallita. Olo ei ollut todellakaan paras mahdollinen.

Banaanilettuja irkkuhengessä

Women Of Ireland promokuva

Googlailin etukäteen kiertuebusseja (ko kiertue oli minulle eka bussikiertue) ja sain mm. tällaisia tuloksia...

Kuvan ottamista Amerikan Visa-hakemusta varten. OMG! #passikuvakirous

Kuva soolostani

Minä ja lead dancer Kelly McDonnell

Oltiin myös parkissa näiden veikkosten vieressä.

Pukkarissa, muistaakseni St. Patrick's Dayna

Beaver Creakissa Kalliovuorilla. Pääsin hiihtämään!!!

Beaver Creek. Kun lähdin hiihtoreissulle kiertuemanageri ja muut oli oikeasti aika kauhuissaan, että miten pärjään. Naurua pidätellen rauhoittelin heitä, että ei suomityttö ekaa kertaa hiihtoladulla ole. Tosin tuolihissi tuonne ylös oli aika jännittävä.