Kick kick kicketi BOX!

No nin kaikki on varmaan huomanneet että olen hullaantunut uudesta lajista... Kick boxing on aivan MAHTAVAA. Siinä yhdistyvät kurinalaisuus, reilu urheiluhenki, nöyryys, tekniikan oppiminen, nollasta aloittaminen ja työskentely ylöspäin, keskittyminen, meditaatio, reilut ohjaajat, ja ennen kaikkea kaikkensa antaminen. Perinksi ei anneta. BOOM! Olen jo ihan vakkari, ja jengi tuntee mut nimeltä. Kyseinen sali on Kilkkiksen keskustassa, ja sitä pyörittää Mick-niminen englantilainen kaveri. Mick on ehkä noin 2-metrinen jättiläinen, joka on lupsakoin tuntemani ihminen. Tosin kyllä se huutaakin, tarpeen tullen. Muita ohjaajia on Paul (mun mielestä aika hot ja söpö, juttelin sen kaa ja se on ollu Suomessa vaihdossa tms aikoja sitten! Ja Lahdessa kaikista kaupungeista! HAH! Stalkkasin Paulia facessa ja se pelaa myös jääkiekkoa! Tosin täällä jäkis on sellaista kumiluistinversioita, tai siis kun ei oo jäähalleja niin ne suihkii jollain rulalluistimilla tms. Hassua :), Terry (oikein kunnon irkku-boxer, en uskaltais väittää sille vastaan, mäjähtäis turpa rullalle aika kimakasti), Dermot (niin suloinen tyyppi, ja sen aivot on tainneet muussautua kukkakaaliksi aikapäivää sitten kehässä :))), ja yks jonka nimeä en muista, mutta tapasin hänet myös ollessani Car Boot Salessa pyörää etsimässä. Tosi mukava pikku miekkonen. Niin ja sitten on tietysti Billy, entinen pro fighter, joka hikoaa niin että sen alla on konkreettisesti lammikko joka kerta. Olen muutaman kerran sparrannut Billyn kanssa, ja rehellisesti täytyy sanoa etten ole koskaan ollut niin kuumottavassa tilanteessa! Pelkäsin hetkellisesti oikeasti että lähden salilta silmä mustana. Siinä ei ollut mitään leikkimielistä tai puolittaista. Niinkuin ei pidäkään olla. Mutta huhhuh miten intensiivistä hommaa. Ja just siksi ihan parasta! Kun olen boxissa, en oikeasti ajattele MITÄÄN muuta, kun tekniikkaa ja iskuja. Bliss!

No sitten. Keikkarintamalla on kuvaan astuneet yritys- ja hääkeikat. Jepujee! Cold Draw'lla menee lujaa, lämpättiin just Setissä Halves-orkesterille. Tosin nyt voin näin suomeksi sanoa, että oltiin melkein parempia kuin ne, vaikka ne on tosi kuuluisia täällä. Myöskin kun juttelin niiden tyyppien kanssa, ne oli tosi nokkavia! Ja oli tylyjä myös faneilleen. Ei hyvä. Ei koskaan, KOSKAAN, missään tilanteessa pitäisi olla ylimielinen ja condencending. Se kaikki tulee takaisin. Itsevarmuus ei ole sama asia kuin röyhkeys.

Otin myös osa-aikaisen työn TkMaxxissa! Kyseinen lafka on off-price kauppa, joka myy merkkituotteita halvemmalla kuin ohjehintaan. Minun pitää alkaa saada rahaa säästöön autoa ja korttia varten, ja se tarkoittaa työtä vuorotta. Keikkaa keikkaa, kauppaa kauppaa.. Ja Ugh mikä päivä tänään. Aamulla heräsin taas ennen kellon soittoa, 8.30. Pää oli raskas kuin kuulapallo, no ei auta, ylös vain. Suihku virkisti vähän, epätavallista multa käydä aamulla suihkussa. Uusi suihkugeeli jonka ostin Penneysiltä oli semipettymys, vadelma-vanilja tuoksu oli jotenkin laimea. Aamupala, käyn ostamassa penneysiltä paidan (Penneys on kirjaimellisesti kulman takana multa. Vaarallista!). Peilatessa kauhea friikkaus, kun kuvasta katsoo bleiseripäinen aikuispelle. Lose the blazer so! Jännityksessä kipitän TkMaxxiin, skypetän samalla kotiin. Kaupassa hortoilen hetken kun kukaan ei ohjasta oikeaan paikkaan. Vihdoin pääsemme takahuoneeseen, ja paikalla on lisäkseni Ciara Kilkennystä, ja Bila Kongosta. Ohjastaja on ??? (en muista nimeä) Intiasta. Yli-innokas inkkuäijä pitää monologia iäisyyden, ja on tosi alentuva välillä. Teemme typeriä puupalapelejä joissa on kuvattuna yrityksen arvot, ja kaaleihimme tankataan asioita kuten OFF PRICE, Fashion Quantity Price Brand, We're NOT CHEAP etc. Hyvin on ohjeet näköjään uponneet. Välillä ukko meinaa hermostua kun emme "kysy kysymyksiä koko ajan". 3h jälkeen olemme vihdoin vapaat. Olen kuitenkin hyvillä mielin, paikka vaikuttaa siedettävältä, ja straight forward, ja mikään ei varmasti voi olla niin vaikeaa ettenkö tajuaisi.

TkMaxx myös edesauttaa irlantilaseksi tulemistani. Maksan taas vähän lisää veroja yhteiskunnalle. Ehkä tämä tästä vielä joskus :) Sain myös Medical Cardin, mikä on huikea edistysaskel! Pelottavaa miten vajoan vaan syvemmälle tähän yhteiskuntaan. Tänään lenkkipolulla friikkasin vähän asiaa. Elän jossain ihan muussa kulttuurissa kuin mihin olen tottunut. Olen Suomalainen. Miksi asun Irlannissa?? Mitä järkeä?! Kauhea vaiva asua toisessa maassa. Miksi se on tehty niin vaikeaksi? Ja EU:ssa oleminen ei ainakaan ole auttanut yhtään mitään. No aika näyttää taas mitä kaikkea keksinkään ja tulevaisuus tuo tullessaan ;) Pitkäksi ei täällä aika ainakaan käy, sen verran kekseliäitiä velikultia irkut on. Monet naurut saan näiden töppäilyjä katsellessa!

Löytyi nätti mekko. Mutta ei ollut rahaa ostaa. :(

Eka työpäivä TkMaxxissa..Pussit silmien alla kertoo eilisestä keikasta, kahdesta rommikolasta ja yhdestä shotista. 

Keikaklook

Yrneän malliposeerauksen yritys

Treeneissä jäimme lukkojen taakse studioon. Avaimia odotellessa..

Söpöjä sateenvarjoja penneysillä :)

Windmill Lane studioilla duunissa, kovin kuuluisat studiot ovat ne

Anunan levytyksiä

Studion live roomissa

Junassa kärsimys! Kauhea yllätyskallis lippu, ei kaffia koko matkalla, mölyävä äijäjoukko samassa vaunussa, joku typerä mummo pahanhajuisine hajuvesineen vieressä istumassa (miten se valkkasikin mut, vaikka reunapaikkoja oli koko vaunu täynnä!)...Koko tuo päivä Dublinissa oli yhtä hässäkkää ja säätöä, se on niin epämiellyttävä kaupunki etten ehkä halua koskaan muuttaa sinne.  

Kukkakaalipizza! On muuten ihan tajuhyvää!

Gary ja fetsi meidän olkkarissa

Työhaastislook. Suoraan tanssitunnilta haastikseen, tässä olen vielä GAA:lla

Uusi verensokerimittari! Sairaalakäynti oli taas elämysrikas. Lääkäri olikin tällä kertaa joku (taas?!) intianäijä, joka ei tiennyt diabateksesta MITÄÄN. Kyseli että mikäs tuo mittari on (insuliinipumppu), ja että osaanko laskea hiilareita. Kaikki mun tiedot oli kuulemma kadonneet koneelta, ja se vaan levitteli käsiään. Kun kysyin diabeteshoitajaa ja ravitsemusterapeuttia (jotka kuuluu mulle joka erta), se väitti että ne ei ole saatavilla. Iskin nyrkiä pöytään ja sanoin että älä jätkä pelleile mun hengellä, hoitsu ja terapeutti kehiin ja sassiin! Yhtäkkiä ne sitten järjestyikin saman tien. Ikävää olla joskus vähän tyly, mutta jos jotain olen opiinut niin tässä maailmassa ei kukaan muu pidä sinun puolia kuin sinä itse. 

Aurinko laskee Mordoriin Wicklowssa

Hassut sokeritoppavuoret Wicklowssa

Lily relaa

Terveys-crumble!!

Uusi keittiövaaka. Elämäni paras ostos!

Dunnesilla shoppailemassa juoksulenkin jälkeen. 

Summer of Love, Friends and Music

Here it goes..!

Tämä kesä on ollut jotain aivan käsittämättömän mahtavaa. Olen ollut onneni kukkuloilla, ja käynyt vakavia keskusteluja itseni kanssa tulevaisuudestani, kunnianhimosta, mitä haluan olla ja saavuttaa elämässäni, ja miten järjestää nämä asiat tulevaisuuteeni. Välillä olen mönkinyt aika pohjamudissa kun elämä on potkinut päähän. Vastapainona kuitenkin olen saanut uusia ystäviä, ja aivan mielettömiä kokemuksia. Nyt on tosi haikea olo, vaikka koko kesä ja elokuu on olleet niin hektisiä, että olen ihan oikeasti ollut jaksamisen äärirajoilla välillä, ja venyttänyt itseäni suorituksiin joihin en olisi uskonut pystyväni. Silti tuntuu tosi tyhjältä, ehkä koska olen yksi niistä henkilöistä, jotka haluavat jotakin silmät kiiltäen, ja kauhealla sisulla ja kunnianhimolla sen sitten hankkii, mutta kun sen on saanut, niin tuleekin olo, että no ei se nyt ollutkaan niin kummoista, asia saavutettu, mitähän voisin seuraavaksi saavuttaa?! Ja seuraava maali alkaa jo kiilua horisontissa :D Mutta tosiaankin, mennyt kesä, ja kevätkin, ovat olleet life changing experience. Paljon asioita on tapahtunut, ja olen oppinut paljon itsestäni. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan - nyt on työn alla ruveta tekemään vähän enemmän rahaa, ja alkaa ihan oikeasti säästämään sitä saakelin ajokorttia ja autoa varten! Olen ihan handicapped ilman autoa täällä :/ Paikallinen paikallisliikenne on lähinnä vitsi, mihinkään muualle ei ole asiaa ellei märänpää ole Dublin.

Taisin jo hehkuttaakin uutta bändiäni, The Cold Draw. Kyseessä on aivan huikean ihana mahtava bändi, joka soittaa nokkamiehensä Thomasin tuotantoa, ja genre on, hmm, jotain mitä ei ehkä vielä ole olemassa! Lähimpänä olisi ehkä Other Lives. Heti ekasta kerrasta, kun istuin alas poikien kanssa ja soitimme yhden biisin, tuntui jotenkin että wow tässä on jotan mahtavaa! Siitä sitten alkoi armoton treeni, Thomas järkkäsi treenit joka päivälle ja tahkosin biisejä läpi, teimme sovituksia ja hioimme biisejä supertiukoiksi. Sitten alkoi keikkojen sarja, jota kesti kesäkuusta eiliseen asti n. 3-4 keikkaa viikossa. Joukossa oli myös muutama todella korkean profiilin keikka. Meillä on todella hyvä buzz päällä, ja uskallan ehkä jo sanoa, että tästä bändistä kuullaan vielä. Jos kaikki siis menee niinkuin tähän asti on mennyt. Olen oppinut ihan hirveästi myös rokkimusan soittamisesta, studioista, ja ihan kaikesta mahdollisesta. Lisäksi olen joutunut kohtaamaan sen kylmän todsiasian, että olen sielultani Rokkitähti. Jalka monitorin päälle, ja viulu soimaan. Tajusin juuri että mähän olen itse asiassa tän bändin "soolokitaristi", koska Thomas soittaa vaan rytmiä akkarilla, ja mä vedän kaikki tilutukset ja "soolot". Ja olen luonteeltanikin just niinkun soolokitaristi! Haha! Enkä edes liioittele kun sanon että nautin tästä hommasta ihan mielettömästi!! Nuoruuteeni kuuluu kuitenkin vahvasti led Zeppelin, Queen, Guns n Roses, beatles, Rollarit, Van Halen etc. Ja olen tavannut niin monia tosi cooleja tyyppejä rokki- ja pop-piireissä! Ihan uusi maailma on auennut tälle klasari-tradi-tanssi-typylle. Eli kyllä se rokki virtaa meitsin suonissa mleko vahvana, ihan ninikuin klasari, tradi ja jazzikin :)

Jossain vaiheessa kesää meinasi tulla ihan oikea burnout. Tein Cold Drawn lisäksi keikkoja mm. Celtic Cryssa, ja jotain muutakin siinä oli just samaan aikaan, ja olin ihan palasina. Fyysisesti olin niin puhki, että en meinannut enää pysyä pystyssä kaiken sen viulu-, tanssi-, ja muun treenaamisen takia. Kaiken lisäksi tää mun fitness-innostus heitti vähän yli, ja rupesin kontrolloimaan syömistäni ihan neuroottisesti. Vähän aikaa sitten silmääni sattui Linda Lampeniuksen fb-päivitys, jossa hän puhui ortorexiasta ja kuinka käy luennoimassa ja puhumassa aiheesta. Oireet, säntillinen liikunta, ja hiilarien karsiminen ja vain proteiinin ja kasvisten syöminen alkoi kuulostaa pelottavan tutulta.. En nyt sano että hei mulla on ortorexia - diabeteksen takia syön kyllä pakostikin hiilareita, ja leipää varsinkin, mutta vaarallisen pieniksi olin alkanut pilkkoa hiilariannokisa. Niin paljon että enää ei meinannut patterit latautua eikä ollut energiaa, ja olin ihan täysin mess. Tällä treenimäärällä ja kulutuksella saisin varmasti syödä huomattavasti enemmän, olen vaan niin tottunut syömään liian vähän. Mutat tämä siis oli yksi aika tukeva aallonpohja, ja itseä silimiinkatsominen. Että onkohan omassa päässä nyt joku vähän kukkuu, jos pitää alkaa sylmisiä miettiä noin pakkomielteisesti. Tällä hetkellä odottelen että tapaan mun kuntosalin personal trainerin, joka toivottavasti kertoo mulle totuuden, että paljonko mun ihan oikeasti pitäisi syödä, ja mitä. Luultavasti en myöskään syö tarpeeksi jotain tiettyjä ravintoaineita, kuten pähkinöitä tms.

Noh sittenhän kävi niin, että rakas perheeni tuli vierailulle :) Äiti, isä, Riina ja Saimi. Menin Dubliniin vastaan kentälle, ja en meinannut nahoissani pysyä! Aloin heti tunnistaa suomalaisia ulkonäöstä kun ihmiset purkautuivat tuloaulaan. Ja se hetki, kun näin porukat.. Ja Saimi juoksi vastaan :)) Ei olla joulun jälkeen nähty livenä, joten oli aika karsea ikävä. Thank God for Skype, muuten en varmasti pystyisi olemaan täällä. Mutta tuon hetken muisteleminenkin tuo kyyneleet silmiin, kauhean tuntehikasta aina nähdä ihmiset joita eniten kaipaa ja rakastaa. Meillä alkoikin sitten mahti retket, pyörittiin ensin Kilkennyssä, käytiin linnassa ym (jossa en itse ollut siis ikinä käynyt aiemmin). Lipunmyynnissä vanhempi setä tiedusteli kohteliaasti, että olenko täyttänyt jo 18 vuotta. :D Olin aika otettu!! Sitten kiertelimme Dingleä, jossa oli ihan mieletsejä maisemia! Korkeita vuoria, aurinkorantaa, ja cliffsejä! Ihan käsittämättömän mahtavaa. Ja oli ihanaa että perhekin pääsi näkemään irlannin parhautta, sitä karun kaunista  luontoa, joka on nähnyt niin paljon ja josta kumpuaa tämä kaikki musiikki, tanssi, ja elämisen riemu joka irlantilaisissa elää.

Tästä perheretkestä en nyt pysty kirjoittamaan enempää, koska tulen oikeasti niin tunteelliseksi ja ikävä äityy liian kestämättömäksi, enkä pysty ehkä käsittelemään sitä juuri nyt.

Siirrytään siis harppaus eteenpäin, ja Electric Picnic-festareille!!! En ole ollut festivaaleilla n. 15 vuoteen. Ja mun viimeisimmät muistikuvat festareista on pahoivointi Ilosaaressa ja joku random äijä joka oli mun "elämän rakkaus", ja koko maailma kaatui kun äiti ei antanut mun matkustaa sen luokse Juankoskelle festareiden jälkeen. Joten ei ollut kauhean kummoiset odotukset, lähinnä olin semisti ahdistunut; kaikki se säätö, puhelimet kuolee, eksyn ihmisistä, ei muuta kun ankeaa kebab-festariruokaa, ylihintaista pahaa bisseä, huonoja bändejä, eikä mulla ollut edes varsinaisesti mitään paikkaa missä nukkua. Kaverin teltassa olisin voinut crashata. Mainitsinko jo että traumatisoiduin teininä telttamajoitukseen festareilla niin vakavasti että ei ole tarvionut enää kokeilla teltassa nukkumista vuosikausiin?! Vettä tulee kaatamalla, muka sateelta suojaavat muovipalaset sinkoilee teltan päältä puiden oksille, koko hökötys on märkä ja nihkeä, maa on kova, kaveri kuorsaa ja pieree naamaan... No siis, kaikki tämä osoittautui täysin hölynpölyksi, koska EP oli IHAN SAIRAAN MAHTAVA!!!!!!!!!! Tunnelma oli aivan käsittämättömän taianomainen, keijumetsässä kasvoi murattia isoissa puissa, ja oksilla roikkui satoja lamppuja, eri värisiä ja muotoisia, metsässä oli kauniita taideteoksia, ja oli hämärää ja maagista, itse pääalue oli MASSIIVINEN, ja lavoja oli varmaan reilu 10 kappaletta. Ja!! Siellä oli erksene myös tradi-alue!! Jossa soi irkkumusa! Ja ihmiset jorasi ihan hullun lailla! Siis HOW AMAZING IS THAT!!! Only in Ireland! Päälava oli todella vaikuttava, ja bändejä oli Björkistä Robert Plantiin, Arctic Monkeysistä Fatboy Slimiin. Alueella oli myös fun fare (karuselleja, kummitusjuna ym), taidenäyttelyitä, aivan mahtava Body and Soul -alue, jossa oli hippitaidetta taidokkaasti tehnynä, ja tosi groovea tanssimusaa, kymmeniä ja kymmeniä kojuja joissa myytiin hassuja asioita, jopa oikea pieni kauppa, ja ne ruokakojut...OUEMTSII!  Kyllä on aikaa kulunut mun viime festareista ja tunkkaisesta kebab-pannusta! Meitsi veteli Gourmet Burgeria, feta-täytteisiä crepejä, Gumboa, latteja ja ties mitä tyyriisti! Ja kaikki auki lähes yötä päivää. Kaiken lisäksi alueelle sai tuoda omat juomat! Kaiken kaikkiaan meinaa sanat kooppua kesken EP:n hehkuttamisessa. Koko tunnelma oli niin uskomattoman taianomainen, maaginen, ihmiset niin ystävällisiä, täydellinen sekoitus hippiyttä ja hipsteriyttä, on tarpeeksi musaa ja rokkenrollia ja ärdäystä, mutta myös facilities, ja ruokaa, ja omg ne majoitusvaihtoehdot! Nykyään on olemassa sellaisia vähän niinkuin siirtolapuutarhamökkiratkaisuja, pieni puinen koppero, jossa on oikeat sängyt, sähkö ym. Eli ei tarvi todellakaan räytyä jossain teltan pohjalla. Niin ja se mun nukkuminen, menin sitten meidän pakuun koisimaan 3 hengen takapenkille, ja se oli aivan ruhtinaallista! Mulla oli viltti, tyyny, ja tarpeeksi tilaa jaloille, katossa valo, puhelin auton laturissa, yksityisyyttä, ja hyrisin sekavaan ja tyytyväiseen uneen, joka jatkui siihen asti kunnes naapuripaku päätti ruveta bailaamana 6.30 aamulla - ne laittoi stereot täysille ja alkoi dokata, ja sitä kestikin sitten 10 asti aamulla. Ja tietysti kaiken tämän lisäksi meidän soittama keikka oli aivan SUPER-MEGA-SAVAGE!!! Oikeasti, en ole varmaan koskaan ollut niin exctatic keikalla! Ihan meinasin lähteä lentoon kun olin niin fiiliksissä. Ja keräsimme ihan tosi ison yleisön (siis lavan kokoon nähden), ja kaikki olivat (taas) ihan innoissaan. Ensi vuonna varmaan ollaan vähän isommalla lavalla :) Sormet ristiin!

Eli kiitos kaikille ihmisille jotka tekivät kesästäni aivan mahtavan, ja ihanan, ja melkeinpä kyynel tirahtaa silmästäni kun muistelen kaikkia hauskoja hetkiä ja kokemuksia joita sain kokea :)

Hello Electric Picnic!

Tien päälläkään en tingi aamupalasta :) Tässä ollaan hostellissa Westportissa, co. Mayo

New Ross. Itärannikko on täynnä tollasia vuonoja, ei ihme että viikingit viihtyi ja rakensi kaupunkeja. 

Paikallislehdessä

Oma sänky :)

Siis mitkä JÄRKYTTÄVÄT kengät, ja se miksi on niin järkkyä, koska tää on River Islandissa, joka on yksi muodikkaimpia mestoja, Rihanna ym tekee niille mallistoja. Ysärimuoti, apua. I'm old. 

Galwayssa, Geoff poseeraa Spanish Pointissa

Tervetuloa keikalle!

Lehinchissä oli vähän tuulista

Lehinchin hiekkarantamaisemaa

Keskikesän ilta Kilkennyssä

River Nore ja loinnan muuri kilkennyssä

Dublin Zoo ja rhinot

Ronsu Dublinin Zoossa

Innoissani menossa perhettä vastaan lentokentälle

Brandon Pass Dinglessä. 

Mount Brandon Dinglessä. Ton tien ajaminen oli aikas jännittävää...

Dingleä. Käytiin uimassa myös tolal rannalla. Aallot järkkyisoja ja suction niin voimakas että ei topdellakaan uskaltanut mennä kauhean syvälle. En ole koskaan kokenut meren ja aaltojen voimaa niin voimakkaana kun tuolla. Kyllä se Atlantti on aikamoinen vaan. Aina tajuaa miten pieni ihminen on jonkun niin ison jka voimakkaan edessä. 

Pubissa hyvän ihmissuhteen säännöt!

Knockan Stockan festivaali. Hippimeiningin aatelia! Itse olin lähinnä ahdistunut, ja vettäkin satoi. Soitin sii skeikan tuolla.  

Kilkenny Arts Festival, jossa esiinnyin. Yksi isoimpia keikkoja Irlannissa tähän mennessä. 

Iiih!!

Mun huone Grouse lodge-studiossa. Ehkä hienoimpia musa-related paikkoja missä oon ikinä ollut. Sibiksen kunkkulakin melkein kalpeni. 

Hauska ikkuna-peili Grouse Lodgessa

Gypsy trailer Grousessa. Se oli vissiin omistajien oma. Paikan omistajat on jotain semi-hippejä, ne omistaa myös Pope Mobilen, joka on siis virallinen paavinkuljetusauto. Tai jotain, en ihan päässyt selvyyteen. 

Ihku keittiö Grousessa

Grousen metsiä. Ko. paikak on siis Co. West Meathissa. 

Keijupolku

Satumetsää

Juoksin tälle vuorelle. No biggie. 

Viimeisin nyppylä jäi valloittamatta, thanks to sähköpaimen ja piikkilanka. 

Piano pianissimo Grousen live roomissa

Poser

Jätettiin sydämmelliset jäähyväiset

Irkuissa kaupoissa myydään tällaisia käteviä ruokapuketteja, ja ei tarvi tehdä muuta kuin tunkasita uuniin. Ja hinta! Tuostahan syö yksi ihminen 3 kertaa! Näitä paisteltiin perhene kanssa kun yövyttiin asuntomajoituksessa Dinglessä. 

Tämän kesän Celtic Cry