No niin. Takaisin ollaan oltu 2 viikkoa ja nyt koti-ikävä alkaa vähän hellittää. Vihdoinkin alkaa tuntua siltä että ei täällä nyt olekaan hassumpaa. Siihen saattoivat auttaa mm. muiden ihmisten paluu sekä bileet Ennisissä. Mutta joka tapauksessa ikävän määrä oli ja on edelleen järkyttävä. Harkitsin viime viikolla vakasti, että olisin lentänyt takaisin kotiin vielä viikoksi. Jos rahaa olisi ollut, olisin varmaan tehnytkin sen. Viime viikolla itkin joka päivä melkein koko ajan, kun ikävä ei vain hellittänyt. Muitakin asoita oli mielessä, mutta päällimmäisenä vain kauhea kaipuu "vanhaan elämään" ja läheisten luo. Juttelin tänään Woodyn kanssa (nuori ranskalaispoika, joka tekee 4-vuotista tanssi BA:ta), ja hän oli vastikään palannut Ranskasta. Hän kertoi itku silmässä kuinka koti-ikävä on aivan järkyttävä, ja että hän on itkenyt myös joka päivä. Ymmärrän häntä täysin. Vertailimme kokemuksia ikävästä, ja yritin lohduttaa että ikävä kyllä helpottaa jossain vaiheessa, mutta siihen voi mennä aikaa. Ikävä saa meidät myös tekemään hassuja asioita - Woodyn auton ikkunassa oli vielä suolapirskeittä lauttamatkalta, ja hän ei halunnut puhdistaa niitä, koska kyseessä oli ranskalaista merisuolaa :D Auto oli myös saanut rankis rekisterikilvet irkkujen sijaan. Kerroin kuinka itse en ole voinut heittää tyhjää sisu-askia roskikseen, vaan pidän sitä pöydällä kunnes saan uusia Suomesta :D On hyvä että täällä on muitakin ulkkareita, koska tuntuu että vain me voimme ymmärtää toisiamme koti-ikävän suhteen.
 |
| Oli pikkasen enemmän osallistujia yhessä tanssissa kun nordis feisissä :p |
No sitten takaisin tänne irkkumaailmaan. Olin tänään ensimmäistä kertaa paikallisessa feisissä, joka oli oman kouluni järjestämä. Olimme siis vain auttelemassa, ja apua tosiaankin tarvittiin, koska tanssimassa oli varmaan 200 lasta ja nuorta. Ensimmäisenä tehtävänä meille määrättiin ovimiehen hohdokas duuni. Salien välissä oli raskas palo-ovi, josta kaikki koko ajan ramppasivat. Molemmissa saleissa raikasi täysillä iloinen irkkuhumppa, joka kuului liian selkeästi myös toiseen päähän, joten ovi täytyi pitää kiinni koko ajan. Helpompaa olisi ehkä ollut liimata oveen lappu "no entrance", mutta hei mitäs pienistä. Ovea vahtiessa kuuntelin mielenkiinnolla feis-muusikkoa, joka tässä huoneessa oli kiipparisti. Toinen muusikko oli haitaristi, joka veteli midihaitarilla. Tykkäsin kyllä haitaristin soundeista enemmän, ja oli ehkä muutenkin parempi groove. :D. Jos nyt feis-musaa voi musiikiksi kutsua... Tästä saisi varmaan pitkät keskustelut aikaiseksi paikallisten perinnepoliisien kanssa. Itse olen jossain välimaastossa. Feis-muusikon hommat kiinnostaisi myös meikäläistä jossain määrin. Pitää vaan pystyä soittamaan 10h putkeen pianolla, mutta mikäs sen mukavampaa kuin kunnon haaste! Mutta ihan tosissaan aion kyllä panostaa kiippariin huomattavasti tulevaisuudessa, siinä näyttäisi olevan meikäläisen yksi tulevaisuuden haara.
 |
| Tyttö, josta salaa nappasin kuvan |
No mutta, takaisin itse kisaan. Nämä kisat eivät olleet pahimmasta päästä - tyttöjen asut olivat siedettäviä, ja yllättävän monella oli oma tukka. Tähän pitää kommentoida, että mitä järkeä irkkutytöillä ylipäänsä on olla peruukki, kun niillä itsellään on tukka josta riittäisi vähintään kahdelle ihmiselle, ja useimmiten tukka on vielä kihara. I'm just saying, nimim. kateellinen suomi-lätty-letti. Muutamia yliampuvia meikki-matotukka-virityksiä toki tuollakin näkyi. Lasten äidit hääräsivät ja höyrysivät vesojensa ympärillä totuttuun stage mum-tapaan, ja muutenkin tunnelma oli kaoottinen. Yhtä aikaa 3 lavaa, hirveä kuumuus ja tunkkainen ilma ja sata osallistujaa joka kategoriassa. Ja totta kai tapahtuma oli pari tuntia myöhässä, kuten aina kaikki feisit täällä! Feisissä myytiin myös kenkiä, peruukkeja ja kaikkea mahdollista, ja täytyy kyllä sanoa että on se mukavaa kun tietää että voi ostaa uudet kengät, KOKEILLA niitä ja lukuisia muita eri malleja, tai testata uuden peruukin värin livenä milloin haluaa! Luksusta :) Itse haluan seuraavaksi bun wigin. Se on siis nutturaviritys, ja paljon kivemman näköinen kuin ne matoperuukit (kts. kuvan tyttö). Pieni kaffilakojukin oli pystytetty, ja siellä myytiin - yllätys yllätys - chipsejä (sipsejä), ja chipsejä (ranskiksia), ja suklaata! Ja limsaa totta kai. Loppuajasta lapset olivat pitkän päivän ja ko. eineiden jäljiltä niin hysteerisiä että juoksivat vain käytävillä ja olivat, no, ärsyttäviä hysteerisiä kersoja. Ei voi kuin ihmetellä taas tätä ruokakulttuuria, eikö nyt ihan oikeasti voisi myydä vaikka jotain sämpylää jossa on välissä vihanneksia, kinkkua ja juustoa, jugurttia tms.
Sitten pääsemmekin jännän äärelle. Woodylle ja minulle annettiin tehtäväksi myydä arpoja. Ohje kuului 3 tickets 5 euro. Eli tietysti me molemmat ajattelimme että 3 lippua 5 euroa. Myynti sujui hyvin ja posotimme ympäri kisapaikkaa ja tuottoa kertyi kivasti. Kunnes joku ostaja sanoi että ei kuulkaa teillä on homma nyt ihan väärin - se on 3 STRIPS 5 euro. Eli yksi strip sisälsi 5 arpaa. Olimme siis myyneet 12 arpaa liian vähän kaikille. No, sitten ei kun kauhea säätö ja selvitys, ja lähdimme jakamaan lisälippuja kaikille. Emme tietenkään edes muistaneet kenelle kaikille olimme myyneet. Ja joillekin oli annettu lisälippusia siinä välissä. Jonkun ajan jälkeen luovutimme suosiolla. Onneksi kukaan ei mitenkään hirmustunut ja asia selvisi, mutta hei kamaan, jos molemmat ymmärsimme väärin niin... Nauratti vaan suuresti, kaksi ulkkaria tunaroi ja ei taas tajua jotain irkkujen salaista koodikieltä :D Noh, ensi kerralla olemme viisaampia ;)
 |
| Kisaajia jonottamassa vuoroaan |
 |
| Feis-tunnelmaa |
