The Gay Wedding

Jaahas, taas on aika päivitellä maailman menoa. Kirjoitan tätä muuten uudet IHANAT korkkarit jalassa! Debenhams tarjosi mukavat, söpöt ja tyylikkäät popot kohtuuhintaan, toisin kuin kaikki muut kenkäkaupat täällä. Alempana näette kuva-aineistoa shoppailuretkeltä.

Ensimmisenä voinkin palata pari viikkoa taaksepäin, jolloin teimme tanssikoulun kanssa keikan homohäissä (= Gay Wedding). Olin aivan täpinöissäni, sillä en ole koskaan ollut gw:ssä. Odotin Elton Johnia flyygelin takana, joutsenia, poikakuoroa yms... Pettymys oli kuitenkin suuri kun häät osoittautuivat aika tavalliksi perus-häiksi. Olihan teemavärinä toki valkoinen, ja tyyli oli aika amerikkalainen, mutta silti jäin kaipaamaan jotain. No, ensi kerralla sitten.

Keikalle lähtö oli taas oma shownsa. Tapasimme tanssikoulun parkkiksella, jossa Moirin ilmoittaa että niin keikkapaikkahan on. n. 1,5h ajon päässä. Tässä vaiheessa kello oli n. 8.30pm. Olimme tietysti todella ilahtuneita tästä tiedosta! Itse olin diabeetikkona erityisen iloinen että olin juuri käynyt ruokakaupassa ja kassissa oli leipää ym. peruselintarviketta. Noh, eipä siinä sitten muuta kuin pakkauduttiin Woodyn autoon (ihku pieni ranskalainen sini-valkoinen Citroën. Siis auto, ei Woody, vaikka ranskalainen on hänkin :) ja hurautettiin ensin Ennisiin. Ennisissä säädettiin jotain käsittämätöntä, älkää kysykö mitä, istuin vain autossa ja odotin aivottomana. Go with the flow! Yei! Sitten ajoimme jonnekin keskelle-ei-mitään tuulessa huojuvien peltojen keskelle täydellisessä pimeydessä. Automatkalle ehdimme myös hyvin vaihtaa uusimmat mies- ym. juorut ja suunnitella Woodyn etenemistä ihastuksensa kanssa. Navigaattori yritti ohjata meitä johonkin kyläpahaseen, mutta lopulta löysimme Doonbeg Golf Clubille, jossa kekkerit pidettiin. Itse juhla oli valtaisassa teltassa. Ennen keikkaa meille tarjoilttiin tee and sandwitches. Piia-Marian kanssa nypimme pois kinkun palasia, joita tietenkin oli jokaisessa leipäsessä. Mielestäni on jotenkin niin herttaista, että täällä juodaan koko ajan teetä. Kun mennään baarista jatkoille, niin ensimmäisenä isäntä/emäntä kysyy että who wants some tea? Ei mitään että kellä oli sitä viinaa, tässä on kossupullo paa kiertämään. En kyllä tiedä kumpi on parempi/pahempi :D

No mutta sitten itse keikkaan. Meitä ennen oli joku bändi, ja samat perusrenkutukset soi täällä kuin Suomessakin - ehdin kuulla ainakin Proud Maryn ja CCR:n sadebiisit. :D Itse keikka meni taas hyvin, ja Moirin kehui minua oikein erikseen, mistä jäi tietysti itselle tosi hyvä mieli. Tällä kertaa askeleet pysyivät myös kutakuinkin samoina, mitä nyt muodostelmat vähän elivät. Biisien välissä saimme myös väistellä jälkiruokaa ronttaavia tarjoilijoita ja roudaavaa bändia. Kaaokselta ei siis voinut välttyä tälläkään keikalla. Meidän jälkeemme lauteille kipusi illan toinen bändi, joka oli kyllä sellainen das erlebnis, että... Epäilen että laulaja oli oikeasti transu.

Teimme eilen illalla myös hääkeikan, Limerickissä tällä kertaa. Olimme kaverin kanssa myöhässä, joten meidän osaltamme homma eteni niin, että kävelimme sisään, heitimme kamat bäkkärille ja kävelimme lavalle. Tällä kertaa jouduin improamaan light reel-soolon tyhjästä, ja vieläpä ilman tossuja, koska olin unohtanut ne kotiin. Mutta eipä siinä, täydestä tuo kai meni. Yleisön tanssitus-osiosssa oli myös kuumottava hetki, kun yhden morsiusneidon puku valui niin että rintavarustusta näkyi hieman liikaa kuin mitä olisi halunnut. Muuten oli kyllä ihan kivaa.

SITTEN! BEOGA!! Irkkutanssijat ymmärtävät hehkutukseni aiheesta. Beoga (www.beogamusic.com) on todella hyvä bändi, joka sovittaa tradi-musaa suurimmaksi osaksi todella kivasti ja tyylikkäästi. Pakollista mauttomuutta (älyttömät pompöösit tehosteet ja cheesyt kiipparisaundit) on jonkin verran, mutta aivan briljantteja muusikoita ja todella kova livebändi. Suosittelen! Kyseessä oli siis halloween fancy dress party Dolan'sissa. Fancy dress tarkoittaa tässä tapauksessa kostyymiä. Ihmisillä olikin mitä mahtavimpia virityksiä. Top 5 -voittajajoukkiossa oli tinapilli, facebook, lego Beoga people, nojatuoli ja sininen intialaishahmo. Valitettavasti minulla ei ole kuvia heistä, mutta Beogan fb-sivuille varmasti päivitetään kuvia. Kisan muuten voitti Lego Beoga, joka oli aivan mahtava!

Keikalla oli todella railakas meininki, jengi oli niin kännissä että itse piti siirryä lavan edestä välillä taaemmas huilimaan. Enimmäkseen paikalla oli 1. ja 2. vuoden porukkaa koulusta, ja tietty muutakin populaa. Itselläni oli aivan super hauskaa, hauskimpia iltoja taas vähään aikaan. (ja se on paljon sanottu, sillä käyn täällä ulkona aika paljon).

Tästä sainkin kätevän aasinsillan siirtyä ruotimaan vähän yksityiselämääni täällä. Sen verran on pakko avautua, että on ollut todella tapahtumarikasta. En voi uskoa että olen ollut täällä vasta pari kuukautta. Tuntuu kuin vuosia olisi jo vierinyt kaiken tämän trad.-draaman keskellä. Trad.-draamalla tarkoitan world academyn ja ennen kaikkea BA:iden ja MA:iden välisiä kiemuroita. Kamupiirit ovat täällä(kin) tosi pienet, ja kaikki tuntevat kaikki ja kaikki ovat olleet kaikkien kanssa jne... Välillä pitää pikkaisen jarrutella suitsia, ettei ihan joudu imaistuksi liian syvälle tradmatics -maailmaan... Hyvin kuitenkin viihdyn edelleen, ja niin karulta kuin se ehkä kuulostaakin, ainakin vielä tässä vaiheessa voin sanoa että olen onnellisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Katsotaan nyt mitä kaikkea kouluvuosi vielä tuo tullessaan, tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa palata Suomeen! Mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Go with the flow!

Window to a gay wedding

Koululla oli konsertti Daniel Pearlen (jenkki reportteri joka kuoli Afganistanissa) kunniaksi.
Paikallinen kouluorkka esiintyi.

Tea and...

...sandwiches. With chips on the top of course!

Beogan keikalla esiintyi mm. Harry Potter, Englannin kuningatar ja Borat.

Tuli käytyä myös Galtee Mountainsilla (f* tätä englanninkielisten sanojen taivutusta...)
Ihan eeppinen paikka, käsittämätöntä kauneutta. Ihan paska kuva, mutta ei nyt oo parempaakaan. 

Turistiretkellä päädyttiin vahingossa johonkin häihin.

Na Piarsaigh, tanssikouluni. *sydämiä* :))

Afternoon treat. I've deserved it!!

Halloween-kostyymejä paikallisessa Anttilassa. 

Koulun ikkunasta. Mä asun ton työmaan takana. 

Koulun ikkunasta 2. Uudella iPodilla otettu kuva :) 

Paikallista kenkämuotia. Eh, ei ehkä ihan mun juttu...

Suruisat koirat luostari (?) majoituksessa

My next bed time reading

Luckily she's not my kid

Piano kahden (!) muusikon jäljiltä tunnin treenin jälkeen.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!!!

Ulkopuolista tuskaa

Huh, en muista milloin viimeksi nukuin 8h yöunet (en ainakaan viime yönä). Puhutaanpa hetken aikaa siitä, millaista on tulla täysin ulkopuolisena ja -maalaisena uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle.

Eilen sain ensimmäistä kertaa täällä huomata, miten tärkeää tukijoukkojen olemassaolo on. En nyt lähde kaivelemaan yksityiskohtia, mutta point is that kun pölähdät keskelle paikallista kamu-genreä, jossa kaikki muut tuntevat toisensa viimeisen 100 vuoden ajalta, olet automaattisesti se ulkopuolinen "new girl". Ulkopuolisella tarkoitan nyt sitä, että tavallaan en voi luottaa keneenkään, koska ihmisten väliset tunnesiteet ja dynamiikat ovat luotu jo etukäteen ja ihan eri tasolla kun minulla. Olen siis siinä mielessä täysin omillani täällä, ja jos jotakin ikävää tapahtuu jonkun kanssa tästä ryhmästä, en voi oikein puhua siitä kenellekään ns. sisäpiirissä olevalle. Tämä on varmasti jokaisen ulkkarin ongelma, ja en ole tullut ajatelleeksi asiaa kun vasta nyt.

Onneksi olen saanut täällä kuitenkin jo uusia aivan ihania ystäviä, joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioista, joten turvaverkkoa on onneksi jo täälläkin.


Sitten iloisia uutisia - tytöt, olen luvannut tuoda Suomeen Jamesin, joka on kauan sitten kadonnut pikkuveljeni täällä Irlannissa. Yhdennäköisyys on huomattava, voitte stalkata facebook-profiilissani. Nyt vain jonoa muodostamaan, kerroin jo että hän tulee menemään kuumille kiville Suomessa. Tässä maassa todella on myös söpöjä ja mukavia irkkupoikia, vaikkei aina heti uskoisi. Perusfraasitkin olen jo hänelle opettanut (painokelvotonta tekstiä), joten small talkkikin pitäisi sujua ongelmitta ;D

Go with the flow!

Jeah. Ei lisättävää. :D No ehkä sentään.

Kaksi juttua tällä kertaa.

1. Keikka irkkuhäissä Bunrattyssa.
Tanssikoulu järkkäsi taas keikan, tällä kertaa häissä. Taaskaan kukaan ei tiennyt mistään mitään, mutta we went with the flow, ja hyvinhän kaikki sitten loppupeleissä meni ;).
Ensin oli harjoitukset tanssikoululla, joka on siis hurling-klubi Na Piarsaghin tiloissa. Hinkkasimme juuri jotain jigiä, kun salin toinen seinä yhtäkkiä lävähti auki, ja sermin takaa paljastui pubi, jossa istui baaritiskillä ja pöydissä liuta australialaisia ukkoja! Oma suuni lävähti vähintään yhtä äänekkäästi lattiaan, mitä hemmettiä baaritiski tekee tanssikoululla/urheiluseurassa?! Tyhmä kysymys tietysti, tänään huomasin että baarihanoja oli myös toisessa huoneessa, eli oma pubi lienee jokaisen urkkaseuran perusvarustelu täällä. Mutta siis, harkat jatkuivat niin että esitimme koko setin pubin "asiakkaille". Mukana oli livemuusikko, ja yhtäkkiä koulun grand old timer Moirin huutaa että "dance waltz!" Niinpä minä ja joukon ainoa poloinen poika, ranskalainen Woody rupeamme vetämään valssia. Itse keikalla mestariteostamme ei onneksi nähty.

Noh, keikallee ajeltiin vesisateessa, what a surprise. Keikkapaikka oli joku hotla, ja meidät heitettiin johonkin huoneeseen bäkkärille. Sitten Moirin vetäisee kehiin matkalaukun, joka on täynnä mitä kamalampia rääsyjä. Siis täysin helluntaiseuran kirppis-kamaa, ihme ysäri-salihousuja, huiveja, 5 numeroa liian isoja kulahtaneita t-paitoja, olkihattuja ja stetsoneita... Itse säästyin kamalimmilta kledjuilta, mulla oli vain huivi vyötäröllä ja punainen stetsoni päässä. Todisteena vielä kuva kuinka hehkeitä oltiin. Oli hommassa kuitenkin punainen lanka - olimme olevinaan travellers, jotka on siis paikallisia romaneja. Traveller wedding on ihan tunnettu termi täällä, ja käsittää siis epämääräisen trashyn joukkion keikistelemässä paljastavissa ja kammottavissa kuteissa. Go we!

Itse keikka meni ok, mitä nyt kesken esityksen meille sanottiin että loppuun tehdäänkin ihan uusi askel, se menee näin! Siinä sitten kahdessa minuutissa yritin opetella jotain askelta, ja kyllä se melkein meni keikallakin :D Muuten oli kyllä oikein hulvatonta, ja oli tosi kiva taas kokea irlantilaista elämänmenoa.


2. Sessiot Ennisissä
Jaa, en oikein tiedä mistä aloittaisin. Hehe. Sessiot kesti n. 5 aamulla, "nukkumaan" menin (sänkyyn jossa ei ollut tilaa ja ihmiset möykkäsi viereisessä huoneessa) n. 6 aamulla, ja kello soi n. 8 aamulla. Siinä välissä soi myös muiden kellot kivasti herättäen just kun oli saanut vähän unen päästä kiinni. Limerickiin ajettiin n. 9 aamulla. Samana iltana menin päästämään höyryjä tanssitunnille, ja oli kyllä itse asiassa paras tunti so far. Mistä lie lienen saanut energiaa, hehe...
Ennisissä oli todella hauskaa, tunet soivat tauotta tunteja ja olin ihan messissä irkkubiletyksessä. Kyllä kelpaa olla täällä, ei voi muuta sanoa. Ihan todella kiperiä soittajia, tuneja ja sessioita on varmasti luvassa ympäri vuoden.


3. Koulun kanssa kärvistelen vähän. Haluan eroon iirin kielen kurssista, se on liian työläs ja vie aikaa soitolta. Haluaisin myös lisää MA-kursseja musahissasta, mestarikursseja ym. Ärsyttää se, kun en tiedä miten koululaitos täällä toimii, ja kun yritän pyytää niitä asioita joita haluan, saatan tietämättäni astua jonkun näkymättömän rajan yli ja olla liian vaatelias tai jotain. Ja en missään nimessä halua olla kiittämätön ja vaatelias. Ja kun en edes tiedä miten ohjelmat rakentuvat tai mitä ne sisältävät. Sitten en voi kuin hengittää tyyppien niskaan ja vaatia jotain järkeä hommiin. Noh, katsotaan mitä tästä seuraa. Keväällä ainakin voin tehdä vähän eri moduuleja, kait. WHO THE HELL KNOWS, JUST GO WITH THE FLOW!!!

Luento, luennoitsemassa Niall Keegan <3

Toilets

Fire drill koululla. Perus. Niall soitti myös megafoniin tinapilliä.

Trashy traveller wedding