Taas pitää päästä tilittämään... Kiertue on lähes puolivälissä, ja burn outin oireita ilmenee ympäriinsä. Itse olen tosi väsynyt, ja muutkin tytöt vaikuttavat siltä että koti-ikävä ja stressi is getting to us. Saksassa on kova helleaalto, mikä on ihanaa, mutta tarkoittaa myös sitä, että huoneissa on helvetillisen kuuma, ja nukkumisen kanssa on vähän niin ja näin. Niinpä n. 5h unta per yö equals yksi väsynyt, kärttyinen ja vähän masentunut diabeetikko. Siihen vielä fyysistä trenaamista joka päivä, niin tuloksena voi olla vain väsymystä ja epätoivoisia aatteita. Lisäksi shown tekeminen on käsittämättömän rankkaa työtä. Sanoin tuossa juuri kaverille, että ulospäin ehkä vaikuttaa glamoröösiltä - pääsee näkemään paikkoja, ja saa meikata. Todellisuudessa kuitenkin bäkkärit on välillä mitä on, kerrankin istuttiin vessassa biisien välissä. Sanoin Jolle että look at us now, we've made it! Sitting in a toilet in evening gowns! Ja se, kuinka joka ilta, vaikka itse olisi ehkä vähän väsynyt ja ei niin energinen, pitää kuitenkin kiskoa itsestään ulos ihan käsittämätön määrä energiaa, ja antaa ihmisille heidän elämänsä paras show. Oma työetiikkani ainakin on tämä. Esiintyminen muistuttaa aika lailla esim urheilusuoritusta - räjähtävää voimaa, adrenaliinia ja energiaa on oltava maksimaalisesti. Varsinkin kun itselläni on esim. muutama soolo, jotka täytyy vetää ihan todella tiukalla energialla, ja muutenkin positiivinen energia kannattelee showta eteenpäin ja tekee siitä hyvän kokemuksen katsojille, yhdistettynä tietysti taidokkaaseen soittoon ja lauluun. Ja sitten kun on repinyt itsestään kaiken irti, menee ottamaan irtoripset pois ja istuu bussiin, ja on ihan järjettömän väsynyt, tyhjä ja yksinäinen. Kaikkeni annoin ja nyt on takki tyhjä!
 |
| Teki mieli ostaa.. keisari t-paidassa! Aika gay kyllä. |
 |
| Hieno kaide |
 |
| Upea renesanssikuvio lattiassa. |
Matkustuspäivinä nukkumisesta bussissakaan ei meinaa tulla mitään, joku haluaa aina huudattaa radiota, ja penkit ovat tosi epämukavat. Selkä mutkalla yritetään sitten levätä mutkaisilla teillä. Meillä vaihtui muuten taas kuski. Tällä kertaa nainen, Grisseldes. Kuulemma joku ikiaikainen saksalainen keskiaikainen nimi. Grissy on kunnon trucker, oikein tosi äijä välillä otteissaan. Tyttöjen kanssa menee paremmin, tuntuu että diivailu ja bitsaus on vähentynyt ja kaikki ovat jotenkin rauhoittuneet. Itse inhoan muutenkin ryhmässä liikkumista, jengi viipottaa jossain laumassa typerinä lampaina, ja päätökset tehdään yhdessä tyyliin "nyt mennään kaikki pissalle", ja pyöritään hämmentyneinä ympäriinsä että mitä tapahtuu, mitä me nyt tehdään, minne mennään. Itse menen mieluummin yksin, teen my own thing, ja tapaan muut esim. lounaalla. Kummallista miten ihmiset kokee että pitää liikkua tollasena ihme yksikkönä, vaikka tiedän että muutamaa muutakin se ärsyttää.
 |
| Herra Grimm |
 |
| Mun mikkivyö! Vihdoinkin! Enää ei tarvi teipata mikkiä itseeni kiinni! Ja ihan itse kokosin ton! |
 |
| Kate ja Celtic Angels hotellin mainoksessa |
Itse show on ollut tosi menestys. Ihmiset tykkää meistä hirveästi, ja kyselee CD:tä. No eipä ole. Ja kyllähän me näytetään tosi hyviltä lavalla, ja täytyy sanoa että jokaikinen on todella hyvä siinä mitä tekee. Tytöt on aivan uskomattomia laulajia, ja tosi ammattilaisia lavalla. On ilo tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, tietää että voi luottaa lavalla 100%. Mokiakin on kyllä tullut - yhdessä esityksessä vika biisi lähti käyntiin, minä ja Jo ollaan lavan etuosassa ja laulajat tulevat meidän taakse. Yhtäkkiä alan kuulla kuinka Carly alkaa nikotella sanoja, ja seuraavaksi laulu katoaa kokonaan. Tekee mieli kääntyä ympäri, mutten tietenkään voi. Hymyilen vaan nätisti yleisölle, jee jee hyvä meno :D Keikan jälkeen selviää, että Carlyn mekon helma oli jäänyt sukkiksiin, ja siellä se oli takamus vilkkuen heilunut lavalla, ja tytöt olivat alkaneet nauraa hysteerisesti! Joku äijä yleisössäkin pyrskähteli. Itse taas olin koko kiertueen odottanut Worms nimistä paikkaa! Haa, madot! Kuinka voikaan olla niin hassu nimi! No sitten koittaa esittelyjen vuoro, ja minulle tuli täysi black out. Mieleeni välähti ainoastaan seuraava etappimme, josta oli ollut puhetta, ja kailotin iloisesti "Guten abend Aachen"! Kuului vain hörähdys ja muutama kiusaantunut taputus. Itse tajusin mokan välittömästi, ja halusin vajota maan alle!! Seuraava biisi meni sumussa, ja lavan takana aloin vaan volista. Koko show on pilalla! Ne vihaa meitä, ja erityisesti mua! Soolosta tulee ihan kauhea, mun pitää soittaa extra hyvin ja voittaa ne puolellni! Paineet kasautuu!
 |
| Nürnbergin tunnelmaa |
 |
| Katolinen kirkko Nürnbergissä. Tunnelma olisi ollut täydellinen, miinuksena se, että radiosta huudatettiin poppia täysillä! |
 |
| Otettiin thaikku-alkupalat, ja mukana tuli tollanen open fire käristeasia, jossa piti paahtaa lihapalat! |
 |
| Uusi kotelo!!!!! |
Turistipuolella on tullut nähtyä kaikenlaista! Olen käynyt mm. Nünrbergissä, joka oli ihan mahtava. Ei vähiten siksi, että ostin uuden viulukotelon! Gewa-merkkinen! Se on paras merkki tietenkin, keissi maksoi pari sataa egeä. Musakauppa oli muutenkin ihan taivas, vietin siellä ikuisuuden jousia kokeillen ja kuolaten. Gewa-koteloista ostamani oli halvin, muut oli reippaasti 400e kieppeillä. Mutta kyllä nyt kelpaa! Uudet kieletkin ostin, ja viulu saundaa niin hyvältä nyt :) Talla pitäisi kyllä edelleen fiksata, se on ties kuinka vanha, ja ihan liian korkea. Tradin soittaminen erityisetsi on aika tuskallista, kun sormia pitää paukuttaa otelautaan hirveällä voimalla.
Muutenkin täällä tapahtuu keikka kummallista.. Puoliakaan en vaan muista, pitäisi aina heti kirjoittaa ylös. No esim. äsken aamupalalla hörpin kaffi kaikessa rauhassa ja lötkötin tuolissa kännykkää räpläten. Tämän hetkinen hotellihan on aika hieno, sellainen vanhan liiton bättre folk- paikka, kristallikruunut ja pianobaari. Mua katsottiin aamupalalla pitkään kun tulin saliin trikoissa ja hupparissa, muut vieraat olivat lähinnä vanhempaa väkeä slipovereissa ja papiljottikampauksissa. No siinä siis istuin, ja yhtäkkiä kaksi mummoa tupsahataa pöytään, ja alkaa kalkattaa jotain saksaksi. Sävy oli selvästi epätyytyväinen. Sanoin ensin saksaksi että Ich verstehe nicht Deutsch, mutta mummo senkun kiihtyi ja alkoi käydä päälle. Jatkoin sitten enkuksi että en ymmärrä puhun vain englantia. Nalkutus jatkui, ja tarjoilija tuli hätiin. Sen verran ymmärsin mummojen jutuista että "me istumme tässä joka vuosi ja joka kerta", eli ilmeisesti olin heidän pöydässään, ja tarjoilija pahoitteli heille tapahtunutta. Pöydän varaus oli kai unohtunut. No pahus, salissa olikin vain kaksi tusina muita vapaita pöytiä ikkunapaikoilla.
 |
| Kaffin hinnat ovat järkyttävät! |
 |
| Huoltoasemilla on riistosysteemi, jossa vessaan pitää maksaa 70c, mutta siitä saa huoltikselta jotain ostaessa 50c "hyvityksen" ko lippulappusella. Maksat siis vessasta joka tapauksessa vähintään 20c, ja päädyt yleensä ostamaan sen kalliin kaffin tai suklaan tai cokiksen. Raivostuttavaa. Kerran yritin kiivetä vessaportin yli, mutta vessoihin on palkattu "vartijoita", jotka siivoojan ja sairaanhoitajan unvormut yhdistävissä asuissaan seisovat vessojen luona ja vahtaavat että jengi maksaa. Niinpä tämä tarmokas tuula sitten pyrähti jostain nurkan takaa ja ajoi mut takaisin ja pakotti maksamaan. Fuck them I say! Anarchy rules! |
 |
| Niebelungin silta! Historian havinaa |
 |
| Aachenissa yövyttiin 5 yötä, ja kaupunki tuli tutuksi. Käytiin mm. Thermal Spassa, jossa oli mineraalivedet ja lukuisia ammeita. |
 |
| Aachenin asema. Matkalla Maastrichtiin |
Saksalaiset on välillä tosi töykeitä. Ja kielitaito on surkea. Kukaan ei puhu englantia. Jos olet töissä hotellissa, olisi ihan kätevää osata enkkua. Varmaan syynä on tv-ohjelmien dubbaus. En muutenkaan katso telkkua, mutta se vähä mitä olen täällä yrittänyt aivoja nollata shown jälkeen, on ollut sitäkin kauheampaa - Jersey Shore tai South Park saksaksi ei vain ole sama asia! Tein myös day tripin Maastrichtiin. Muut työt menivät edeltä, itse treenasin viulua ja menin yksin bussilla. Tuntui tosi jännältä mennä ihan yksin! :) Ja Hollantiin! Se keski-euroopassa on niin käsittämätöntä, että joka paikka on "ihan vieressä", hyppäät junaan ja olet siellä parissa tunnissa. Kun on tottunut asumaan Suomessa tai Irlannissa, jossa mikään ei ole lähellä ja vähintään lentomatkan päässä, on mieletön tunne päästä liikkumaan ja näkemään maita näin vaivattomasti. Sen täytyy vaikuttaa kulttuurilliseen ympäristöönkin ja ihmisten asenteisiin. Bussimatka sujui hyvin, kuski huudatti mankkaa ja jorasi ja lauloi estottomasti itse ratin takana. Maastrich oli tosi kaunis, mutta kaikki kaupat menivätkin jo 6 kiinni :( Taas tuli muuten huomattua ihmisten (=ulkkareiden) yleistiedon taso.. Yksikin enkku selitti kuinka wikipediassa oli ollut jotain että Maastricht on tunnettu siitä että siellä oli joku sopimus.. Olin että oh REALLY, näinkö todella?! Valitettava totuus on, että ainakaan näistä ihmisistä kenelläkään ei ole läheskään yhtä hyvä yleissivistys ja maantiedon tietämys kun esim. minulla. Enkut esim. ei ole tietoisia pohjois-Irlannin tilanteesta. Eikä tiedä mitään kaupunkeja Euroopassa. Ja niitä ei myöskään tunnu kauheasti kiinnostavan. Lontoo on maailman napa ja that's it. Eikä ne saatana opi lausumaan saksaa vaikka sitä miten yrittäis niille vääntää! Shown esittelyissä jokaikinen sanoo aina että IK heisse se ja se.. Kun pitäisi sanoa että Ich heisse. Hoh ja jaa. Ehkäpä lähden tästä hijoksiin juoksulenkille ja tappamaan aikaa. Väsyttää kovin mutta pakko jaksaa!
 |
| Iittalan liike Maastrichtissa! |
 |
| Maastricht |
 |
| Silta Maastrichtissa |
 |
| Arkkitehtuuria Maastrichtissa |
 |
| Bambi-aiheinen detalji kansallisaiheisessa mekossa |
 |
| Olisin halunnut! Folk-mekkoja paikallisessa anttilassa |
 |
| Lasillisella typyjen kera |
 |
| Vohveleita aamiaisella! NAM! |
