Olen joulusta asti valmistellut kahta pientä viuluoppilstani kurssitutkintoon. Täällä niitä kutsutaan nimellä grade exams, ja yhteensä suoritettavana on 8 gradea. Grade 8 vastaa siis suunnilleen D-kurssitutkintoa Suomessa. Musiikkikoulutussysteemi on tosi erilainen Irlannissa kuin Suomessa. On ollut täysi työ tutustua siihen ja kaikkiin niihin koukeroihin mitä se pitää sisällään. Pelkästään oppilaiden ilmoittaminen tutkintoon oli tosi mutkikasta. Täällä ei ole musiikkiopistoja, vaan pelkästään yksityisiä musiikkikouluja ja -opettajia. Yleisesti klassisen musiikin ja tekniikan opettaminen ja hallinta on valovuosien päässä Suomesta ja on ollut jännä huomata miten erilainen näkökanta esim viulunsoitossa on joihinkin teknisiin juttuihin. Toisaalta täällä ei ole lapsilla sellaista kauheaa kynnystä alkaa soittaa ja esiintyä kuin Suomessa. Soiton ilo on enemmän läsnä. Mutta siitä ehkä kokonaan oma postaus myöhemmin :)
Tästä siis pääsemmekin taas tuttuun irkkusäätöön... Onko mitään, mikä ei tässä maassa menisi aina vaikeimman kaavan kautta?! :D Sain siis vihdoin setvittyä kaiken ilmoittautumislomakkeisiin tarvittavan sälän ja printtasin lomakkeet. Huom. netissähän ilmoittautumista ei toki voi tehdä, vaan ihan perinteisesti "snail maililla" mennään. Myöskään maksua ei voi maksaa nettipankissa (what is that?!?). Minun tuli osoittaa shekki maksusta ABRSM:lle (tutkinnot järjestävä organisaatio) ja liittää se mukaan lomakkeisiin. Menin sitten käteisen kanssa pankkiini jossa minulla on tili. Olin aivan äimän käkenä miten tahmeasti asia eteni! Ensinnäkin minun olisi pitänyt ensin TALLETTAA käteinen omalle tililleni. Sitten se olisi otettu ulos ja kirjoitettu shekkiin. Lisäksi jokainen shekki maksaisi erikseen 2,40€. WHAT! Tässä vaiheessa aloin turhautua jo ihan kunnolla, ja sanoin että joo kiitos hei. Päätin kokeilla toista pankkia, joka itse asiassa ei ole tavallinen pankki vaan credit union. Ihmiset ottavat sieltä pieniä lainoja autoihin, matkoihin, opintoihin ym. Mutta he eivät myönnä asuntolainoja tms isompia juttuja. Minulla on siellä säästötili kuitenkin ja päätin kokeilla onneani josko prosessi olisi vähän helpompi. No samantyyppisesti hommat hoitui, mutta he sentään eivät veloittaneet shekeistä. Kun vihdoin sain lärpäkkeet käsiini, minun piti vielä käsin kirjoittaa niiden takapuolelle oma nimeni ja tiedot, jotta shekin saaja tietää sen olevan minulta. Eikö sitä voi printata siihen shekkiin jo alun alkaen?! Ihan käsittämättömän turvaton ja kummallinen systeemi!
Tarina kuitenkin jatkuu vielä. :D Seuraavaksi olin postissa, ja halusin ostaa kaksi A4-kokoista kirjekuorta. Arvelin että tottahan postissa niitä myydään. Miesvirkailija kuitenkin sanoi että "ei me niitä myydä, mutta tuossa lelukaupassa korttelin päässä myydään kirjetarpeita". Lelukaupassa!! Sinne siis, ja kirjekuoret saatuani takaisin postiin. Jonotin uudestaan kassalle, ja yritin maksaa ostoksiani luottokortilla. Siis kansainvälisellä Visa-kortilla, jonka pitäisi käydä kaikkialla. Mutta ei heillä! Tosi kätevää, varsinkin kun kaupunki parveilee ulkomaalaisia turisteja puolet vuodesta. Ei muuta kun uudestaan ulos, pankkiautomaatille ja kolmannen kerran jonoon. Sain vihdoin hommat hoidettua ja maksoin vielä ylimääräistä koska kirje piti kirjata shekkien takia. HUH HUH! Oikea säätöjen säätö taas :D
Olin mukana viikonloppuna myös Voice Of Irelandin finaalissa, joka oli live-lähetys Helix-teatterista Dublinista. Sain torstaina soiton tutulta musiikkijärjestäjältä että Voice halusi 8 viulistia yhden finalistin biisiin mukaan. Harjoitukset olivat lauantaina ja finaali sunnuntaina. En ole tehnyt live-telkkaria aiemmin, vaikka ruudun takana on tullut heiluttua nyt muutamaankin otteeseen Suomessa ja Irlannissa. Matkasin Dubliniin bussilla, ja keskustasta matkan piti jatkua jouhevasti DCU:hun (Dublin City University), jossa Helix sijaitsee. No eipä sekään matka sitten mennyt niin kuin piti! :D O'Connell Streetillä oli joku megalomaaninen protesti, jossa ihmiset pitivät palopuheita, huilut ja rummut marssivat ja koko katu oli suljettu. Ja sen myötä tietysti bussien reitit ja aikataulut olivat ihan sekaisin, ja kadun piti olla suljettuna klo 18 asti. Pyörin siinä hetken ympyrää ja yritin saada netistä tietoa busseista, mutta homma oli aika epätoivoista. En tunne Dublinia keskustan ulkopuolelta erityisesti, joten oli ihan mahdotonta suunnistaa miten reitit osuisivat yksiin. Sitten kävi kuitenkin niin, että aiemmasta ilmoituksesta poiketen katu yhtäkkiä tyhjenikin ja alkoi vetää, ja bussit palasivat reiteilleen juuri kun minulla alkoi olla viime hetket ehtiä paikalle ajoissa. Niinpä siis olin Helixillä aika pilkulleen neljältä! Talk about the Luck of the Irish!
Harjoituksissa tapasin 7 muuta tyttöä ja saimme eteemme nuotit. Kyseessä oli Kodalinen biisi, ja lyhennetty versio. Emme myöskään olisi mikitettyjä, eli vaikka soitimme livenä sitä ei kuulunut mihinkään. Jouset oli äänitetty biisiin etukäteen. Tv-työskentelyn etuja näemmä ;) Kaikki hihkuimme kun näimme Voice-lavan, ja tietysti ne TUOLIT. Kaikki halusivat kuvansa niissä! Itse teatteri oli tosi pieni, mitä ei telkkarista uskoisi. Mutta valot ja tehosteet olivat ihan mahtavat ja loivat illuusion isosta paikasta. Meidät asteltiin korokkeelle laulajan viereen, ja yllättäen koreografi olikin jo Women Of Irelandista tuttu Ciaran. Oli mukava jälleennäkeminen, ja toivoin että hän laittaisi minut hyvälle paikalle jotta näkyisin ruudussa haha :D Näin itse asiassa kävikin, sain muutaman tosi kivan lähikuvan. Harkoista suuntasin Grainnen kanssa illastamaan Dublinin keskustaan. Sain esitellä kihlasormustani ja söimme ihanaa ruokaa Temple Barissa elokuvasäätiön ravintolassa. Dublin on muuten ruuhkaisina aikoina aivan samanlainen hotpot kuin esim. New York. Kaduilla ei mahdu kävelemään kun ihmismassa jyrää yli. Olimme aivan uupuneita parinkymmenen minuutin talsinnan jälkeen!
Olin Grainnella yötä, mutta nukkumaan piti mennä jo 11, koska aamulla Voicella oli oltava taas jo klo 9! Kauheaa en ole ikinä missään niin aikaisin. Sain kuitenkin väännettyä itseni ylös ja Helixillä alkoikin sitten ihan toodella pitkä päivä. Ensin treenattiin lavalla, ja sitten oli hiusten ja meikin vuoro. Hair and make up team teki meille yhteneväiset lookit, johon kuului wet look ja voimakkaat huulet. Olin itse ihan tohkeissani mutta muutama tyttö nyrpisteli wet lookin takia ;) Minä ja kaksi muuta tyttöä roikuimme Helixillä koko päivän, ja voin sanoa että se oli kyllä yksi pisimmistä päivistä ikinä. Olimme nälkäisiä, väsyneitä ja tylsistyneitäkin välillä! Koko päivä muistutti itse asiassa hyvin paljon kiertueella oloa - saavut aamulla venuelle, ja koko päivä on notkumista jonka keskeyttää vain catering ja soundcheck. Iltapäivällä oli taas läpimeno, ja oli kiva katsoa show läpi. Voin sanoa että "minun" kandidaattini Nigel oli ehdottomasti paras laulaja ja ammattimaisin kaikista. Valitettavasti voiton korjasi nuorempi laulaja. Kaikki olivat silti tosi hyviä. Itse show alkoi klo 18.30, ja meidän osuus oli ihan alussa. Soitto meni läpi nopeasti, ja oli kivaa. En jäänyt after partyihin vaan painelin saman tien takaisin keskustaan ja Kilkennyn bussille, jotta ehtisin aiemmin kotiin. Bussissa pääsin vihdoin huoahtamaan vähän, ja alkoi tulla jopa vähän äklö olo koska olin niin väsynyt. Suljin hetkeksi silmäni, mutta nukahdinkin ihan saman tien kuin seinään, ja heräsin vasta Kilkennyssä. Taisi siis väsyttää aika paljon!
Nyt valmistaudun viikonlopun K-1-tapahtumaan ja seminaariin. Luvassa kovia treenejä ja uuden oppimista :) Ihanaa kun on kevät!
Keikalta Slanesta, Co. Meathista.
Olin pari viikkoa sitten Puolassa, ja pääsin soittamaan Arturin perheen hiljattain kunnostettua sukuviulua.
Puolassa oli ihana lämmin kevät jo pitkällä. Pääsin sukuloimaan kaikki mahdolliset tädit ja sedät ja serkut, ja koiratkin siinä sivussa :)
Epävirallinen kihlajaiskuva :)
Irlannissakin kevät tulee, ainakin apilat rehottavat jättimäisinä! Nämä oli siis n. 3 kertaa isompia kuin tavalliset pikkuapilat.
No comments:
Post a Comment