Liikunnan merkityksestä muusikolle

Kaikki ovat varmasti nähneet T-paitoja, joissa lukee "Musiikki pelasti minut liikunnalta". Niin hauskoja kun ne ovatkin, tekee mieli puistella vähän päätä. Olen vuosien varrella miettinyt, miksi niin monet muusikot ja muut alalla olevat vierastavat liikuntaa. Ihan kuin muusikkous automaattisesti tarkoittaisi bilettämistä ja kaljan kittausta. Ihmisillä on pinttyneet käsitykset railakkaasta muusikonelämästä ja monet muusikot (genrestä riippumatta) elävät niiden uskomusten mukaisesti.

Olen työskennellyt monessa eri genressä - klassinen, rock & pop, kansanmusiikki, kiertueet, showt. Kaikissa näissä on omat haasteensa. En ole vielä toistaiseksi törmännyt kuin kouralliseen muusikoita ja tanssijoita, joilla olisi intohimo terveisiin elämäntapoihin ja liikuntaan. Voin itse asiassa nimetä heidät yhden käden sormilla.

Itse olen harrastanut lapsena perus hiihtoa ja pesäpalloa, sekä tanssia. En ollut koskaan atleettinen ja vahva, ennemminkin ylinotkea, pitkä ja vähän kömpelö kuikelo. En koskaan ole ollut ylipainoinen, päinvastoin, mutta sanoisin että ns. sisäisesti olen ollut "lihava", eli sisäelinten ympärillä on ollut viskeraalista rasvaa ja lihaskunto on ollut huono. Kun aloitin viulun ammattiopinnot, kärsin jo silloin huonosta ryhdistä ja selkäongelmat seurasivat nopeasti. Minulla oli (ja on välillä edelleen jos en pidä huolta itsestäni) hirveitä niskakipuja, kramppeja lapojen ympärillä ja alaselässäkin oli säännöllisesti kipuja. AMK:n ammattiopinnoissa ei ollut mitään ergonomiaan liittyvää koulutusta, eikä soittoasentoja tai muuta esim. orkesterisoittoon liittyvää asiaa ollut tarjolla.

Sibelius-Akatemiassa tuli eteen tilaisuus osallistua seminaariin jossa alan asiantuntija (en muista nimeä!!) kävi läpi ihmisten soittoasentoja ja erilaisia soittoympäristöjä (orkesteri, bändi jne). Siellä tajusin viimein että ongelmat ovat todellisia, ja että niihin voi myös löytyä ratkaisu. Noihin aikoihin aloitin myös täydellisen elämänmuutoksen, aloitin kuntosalilla käymisen ja aloin tutustua terveelliseen syömiseen. Hyvin nopeasti huomasinkin kuntosalin positiiviset vaikutukset. Olen hyvin pitkä, 175cm, ja suhteellisen painava (73kg) eli kannateltavaa on paljon. Kun aloin saada keskivartalon tukea vahvemmaksi, alkoi kropan kannattelukin olla yhtäkkiä paljon helpompaa. Hartiat pysyivät rentoina ja keskivartalo pysyi suorassa kun soitin istualtaan orkestereissa ym.

Myöhemmin olen huomannut saman efektin isommassa mittakaavassa kun esiinnyn isoilla lavoilla ja yhdistän soittooni koreografiaa. Kropan täytyy olla huippukunnossa ja todella hallittu jotta voi juosta ympäri lavaa ja soittaa samalla livenä hyvästä soiton laadusta tinkimättä.

Olen 2,5 vuoden ajan harrastanut nyt myös kamppailulajeja. Välillä se on vienyt niin paljon aikaa, että en ole ehtinyt tehdä perus salitreeniä. Huomasin sen vaikutuksen heti - noin rajun lajin rinnalle tarvitsee jotain "vastaliikettä", jotta selkä pysyy auki ja lihakset saavat erilaista ärsykettä. Havaitsin myös että ihan rehellinen salitreeni on kaikista parasta keskivartalon lihaksille, ryhdille ja kehon kannatukselle. Myös kahvakuula on yksi suosikkini selän auki pitämiseen.

Liikunta on siis mielestäni ihan ehdoton asia muusikolle. Sitä olisi hienoa nähdä enemmän oppilaitoksissa ja kannustaa opiskelijoita hankkimaan hyvä peruskunto ja pitämään huolta kehoistaan monipuolisesti :)