Walls Of Limerick: Germaania vol. 2

No niin täällä taas rymytään. Lento oli taas liian aikaisin, ja jouduin lähtemään kotoa klo 3 aamulla.. Oli hiukan pöllähtänut olo seistä pimeällä Ormonde roadilla keskellä yötä, kävi mielessä että öh onko mitään bussia olemassakaan. Pyskälle tallusteli kuitenkin myös nuori mies Richard, joka oli tullut Lontoosta juhlimaan häitä Kilkennyyn. Richard oli helpottunut että bussi tosiaan oli olemassa, eikä hän ollut joku crazy person haahuilemassa kk:n katuja bussia etsien. Jäähyväiset olivat haikeat ja kyllä vähän kirpaisi kun kipusin taas bussiin. Ihmissuhteiden ylläpito tällaisessa tilanteessa voi olla haastavaa, varsinkin kun juttu on alkuvaiheessa. Haluaisi tiettyä sitoutumista, mutta sitten ei voi kuitenkaan pakottaa ihmisiä olemaan online 247 ja kyttäämään puhelinta. Eikä itsekään tietenkään voi olla koko ajan raportoimassa. No tähän asti kaikki on kyllä mennyt ihan ok. Täytyy vain liottaa ja olla onnellinen siitä mitä on löytänyt :)

No niin sitten tosiaan pärähdettiin Muncheniin. Uusi tour manager, jonka nimi kääntyi enkkujen suussa sulavasti "Urin" (oikeasti Jörn), ja uusi bussikuski. Myös uusi bussi, oikee iso matkustin reilu 50 ihmiselle. Onpahan tilaa kamoille nyt. Uusi kuski ei oo any craic, kaikilla on kauhee ikävä Gunteria :(
Ekat päivät onkin sijuneet bussissa istumisen merkeissä. Eka venue oli myös ihan nightmare. Show on tehty isolle kavalle, ja nyt meidät oli tungettu ihme mini auditorioon, jossa ei ollut side wingejsä ollenkaan, eikä kulkua lavan takaa. Täydellinen keksilastikko siis. Tanssitilaa oli luonnnolliseti postimerkin verran. Kaikki pukuvaihdot piti ditsata, strippishow laan reunalla olisi ehkä hämmentäbyt yleisöä. Koko souvi sitten kyhjötettiin yhden lakanan takana, ja yritettiin survoa itsemme mahdollisimman pieniksi. Ihmiset talloivat toistensa varpaille, törmäilivät ja kauhea supina ja sipinä kolo ajan. Kaiken tän täytyi välittyä yleisöönkin.. Ja gueass what seuraava venue oli ihan samanlainen! Size of a lunch box, ja kyhätty laatoista, joka tarkoitti että lava oli super bouncy, ja äänekäs. Lisäksi se oli jään liukas, ja aivan kammottava tanssia. Huonoin tanssini tähän mennessä. Tuntuu vaan ihan järjettömältä, ettö show tungetaan tollasiin paikkoihin. Ei mitään järkeä, ja esitys ja suoritus kärsii tollasista häiriötekijöistä. Ei voi leskittyä esitykseen täysillä kun pitää muistella että kunmalle puolelle nyt pitikään mennä ja shit menin vahingossa väärään paikkaan seisomaan koska lava olikin pienempi.

Hotellit on olleet aika erlebnis taas kerran.. Ekassa mun huone oli todella kuuma hikikoppi, ja kirjaimellisesti siellä haisi todella kuvottava sipulihien tuoksu! Lisäksi huoneessa oli koko seinän mittainen peili, joka oli vähän creepy, sai mietimään että mitä ihme tarkoitusta varten tämäkin on tänne laitettu.. Viimeisin hotla olikin motelli, ja double room olikin huone kerrossängyillä! Interrail-meininki! Mulla oli sinkkuhuone, joka olikin iloinen yllätys smoking room. Haju oli taas oksettava, mutta olin niin väsynyt että en jaksanut lähteä vaihtamaan huonetta. Tuuletus ei tietenkään auttanut yhtään, ja aamulla heräsin tukkoiseen allergianenään. Sama allergy jatkuu edelleen. En voi käsittää miten meidät voidaan laittaa tupakkahuoneisiin... Ja muutenkin tässä maassa saa vielä polttaa sisällä joka paikassa! Ja ollaan EU:n ytimessä, käsittämätöntä.

Ihmiset tällä kiertueella välillä ahdistaa ja ärsytttää mua. Ei ole paljoa yhteistä niiden kansa, ja muutenkin ajattelen, että olen ennen kaikkea töissä täällä. Ja haluan olla vapaa-ajalla "yksin". Tekeekö se sit musta tosi epäsosiaalisen?! Toisaalta en jaksa keskustella dieteeistä ja tekoripsistä ja juhlimisesta koko aikaa.. Että ehkä parempi näin, pitää balanssi työn ja vapaa-ajan välillä ja olla vähän hermit-erakko.