Walls Of Limerick: Peura ajovaloissa

Tähän väliin pitää kertoa tarina peurasta, autosta ja farmista.

Olipa kerran mukava lauantai-iltapäivä, ja yhdet tyypit lähtivät ajelemaan pitkin Irlannin maaseutua Tipperaryssa. Aurinko paistoi ja vettä satoi ja sateenkaarikin näyttäytyi. Vuoristomatkailun jälkeen tyypit tekivät äkkijarrutuksen, kun yhtäkkiä tiellä makasi pieni peuranvasa. Auto pysäytettiin tietysti heti ja mentiin tarkistamaan elukan kunto. Toinen tyyppi yritti usuttaa peuraa liikkeelle, mutta se ei päässyt ylös ja todettiin että se oli yliajon uhri ja loukkaantunut, tai ainakin pahasti shokissa. Naapurikylän eläinlääkäri oli pahaksi onneksi juuri potkaissut tyhjää pari viikkoa sitten, eli apua ei ollut saatavissa ihan heti, ja päiväkin oli jo kääntymässä illaksi. Reippaana maatilan poikana toinen tyyppi päätti että elikko viedään lyhyen matkan päähän kotifarmille toipumaan yön yli. Niinpä se nostettiin autoon, ja takapenkillä matkustivat tyttö ja pikkuinen peuranvasa. He muodostivat tunnesiteen välittömästi ja matka sujuikin rauhallisesti peuran nuokkuessa tytön kättä vasten. Välillä Seania piti vähän herätellä ettei se olisi vaipunut ihan tokkuraan. (Peuran nimeksi päätettiin antaa siis Sean, kunnon perinteikäs irkkunimi.)

Kotifarmille saavuttuaan tyypit pistivät Seanin karsinaan, ja naapurikseen se sai lehmän. Lehmän nimeä en nyt tähän hätään muista. Sean oli kovin huonona ja sille piti pakolla syöttää ja juottaa einettä. Sitä piti myös hieman pakottaa liikkeelle ja yrittää piristää, ja maatilan poika saikin siihen eloa kaikenlaisilla vippaskonsteilla (mm. kaatamalla vettä sen korvaan ja kutittamalla heinänkorsilla sen nokkaa). Sitten olikin aika tee-hetken, ja tulipa siinä tytön sitten tavattua jo mahdolliset appivanhemmatkin ;)

Tarina kertoo että vaikka Seanin tila näytti iltaa kohden huonolta, se ei juurikaan liikkunut ja oli kovin voipunut, on kaikki nyt kääntynyt hyväksi. Seuraavana aamuna se viuhtoi ja reuhtoi karsinassa kuin viimeistä päivää, ja oli täysin toipunut yliajon tällistä. Maatilan pojan setä vei Seanin tarun mukaan tässä päivänä muutamana takaisin metsään, ja sinne se kirmasi onnellisena jatkamaan auvoisaa peuran elämää Irlannin muhkeissa metsissä ilman huolen häivää :) Sen pituinen se.