Walls Of Limerick: The Gay Wedding

Jaahas, taas on aika päivitellä maailman menoa. Kirjoitan tätä muuten uudet IHANAT korkkarit jalassa! Debenhams tarjosi mukavat, söpöt ja tyylikkäät popot kohtuuhintaan, toisin kuin kaikki muut kenkäkaupat täällä. Alempana näette kuva-aineistoa shoppailuretkeltä.

Ensimmisenä voinkin palata pari viikkoa taaksepäin, jolloin teimme tanssikoulun kanssa keikan homohäissä (= Gay Wedding). Olin aivan täpinöissäni, sillä en ole koskaan ollut gw:ssä. Odotin Elton Johnia flyygelin takana, joutsenia, poikakuoroa yms... Pettymys oli kuitenkin suuri kun häät osoittautuivat aika tavalliksi perus-häiksi. Olihan teemavärinä toki valkoinen, ja tyyli oli aika amerikkalainen, mutta silti jäin kaipaamaan jotain. No, ensi kerralla sitten.

Keikalle lähtö oli taas oma shownsa. Tapasimme tanssikoulun parkkiksella, jossa Moirin ilmoittaa että niin keikkapaikkahan on. n. 1,5h ajon päässä. Tässä vaiheessa kello oli n. 8.30pm. Olimme tietysti todella ilahtuneita tästä tiedosta! Itse olin diabeetikkona erityisen iloinen että olin juuri käynyt ruokakaupassa ja kassissa oli leipää ym. peruselintarviketta. Noh, eipä siinä sitten muuta kuin pakkauduttiin Woodyn autoon (ihku pieni ranskalainen sini-valkoinen Citroën. Siis auto, ei Woody, vaikka ranskalainen on hänkin :) ja hurautettiin ensin Ennisiin. Ennisissä säädettiin jotain käsittämätöntä, älkää kysykö mitä, istuin vain autossa ja odotin aivottomana. Go with the flow! Yei! Sitten ajoimme jonnekin keskelle-ei-mitään tuulessa huojuvien peltojen keskelle täydellisessä pimeydessä. Automatkalle ehdimme myös hyvin vaihtaa uusimmat mies- ym. juorut ja suunnitella Woodyn etenemistä ihastuksensa kanssa. Navigaattori yritti ohjata meitä johonkin kyläpahaseen, mutta lopulta löysimme Doonbeg Golf Clubille, jossa kekkerit pidettiin. Itse juhla oli valtaisassa teltassa. Ennen keikkaa meille tarjoilttiin tee and sandwitches. Piia-Marian kanssa nypimme pois kinkun palasia, joita tietenkin oli jokaisessa leipäsessä. Mielestäni on jotenkin niin herttaista, että täällä juodaan koko ajan teetä. Kun mennään baarista jatkoille, niin ensimmäisenä isäntä/emäntä kysyy että who wants some tea? Ei mitään että kellä oli sitä viinaa, tässä on kossupullo paa kiertämään. En kyllä tiedä kumpi on parempi/pahempi :D

No mutta sitten itse keikkaan. Meitä ennen oli joku bändi, ja samat perusrenkutukset soi täällä kuin Suomessakin - ehdin kuulla ainakin Proud Maryn ja CCR:n sadebiisit. :D Itse keikka meni taas hyvin, ja Moirin kehui minua oikein erikseen, mistä jäi tietysti itselle tosi hyvä mieli. Tällä kertaa askeleet pysyivät myös kutakuinkin samoina, mitä nyt muodostelmat vähän elivät. Biisien välissä saimme myös väistellä jälkiruokaa ronttaavia tarjoilijoita ja roudaavaa bändia. Kaaokselta ei siis voinut välttyä tälläkään keikalla. Meidän jälkeemme lauteille kipusi illan toinen bändi, joka oli kyllä sellainen das erlebnis, että... Epäilen että laulaja oli oikeasti transu.

Teimme eilen illalla myös hääkeikan, Limerickissä tällä kertaa. Olimme kaverin kanssa myöhässä, joten meidän osaltamme homma eteni niin, että kävelimme sisään, heitimme kamat bäkkärille ja kävelimme lavalle. Tällä kertaa jouduin improamaan light reel-soolon tyhjästä, ja vieläpä ilman tossuja, koska olin unohtanut ne kotiin. Mutta eipä siinä, täydestä tuo kai meni. Yleisön tanssitus-osiosssa oli myös kuumottava hetki, kun yhden morsiusneidon puku valui niin että rintavarustusta näkyi hieman liikaa kuin mitä olisi halunnut. Muuten oli kyllä ihan kivaa.

SITTEN! BEOGA!! Irkkutanssijat ymmärtävät hehkutukseni aiheesta. Beoga (www.beogamusic.com) on todella hyvä bändi, joka sovittaa tradi-musaa suurimmaksi osaksi todella kivasti ja tyylikkäästi. Pakollista mauttomuutta (älyttömät pompöösit tehosteet ja cheesyt kiipparisaundit) on jonkin verran, mutta aivan briljantteja muusikoita ja todella kova livebändi. Suosittelen! Kyseessä oli siis halloween fancy dress party Dolan'sissa. Fancy dress tarkoittaa tässä tapauksessa kostyymiä. Ihmisillä olikin mitä mahtavimpia virityksiä. Top 5 -voittajajoukkiossa oli tinapilli, facebook, lego Beoga people, nojatuoli ja sininen intialaishahmo. Valitettavasti minulla ei ole kuvia heistä, mutta Beogan fb-sivuille varmasti päivitetään kuvia. Kisan muuten voitti Lego Beoga, joka oli aivan mahtava!

Keikalla oli todella railakas meininki, jengi oli niin kännissä että itse piti siirryä lavan edestä välillä taaemmas huilimaan. Enimmäkseen paikalla oli 1. ja 2. vuoden porukkaa koulusta, ja tietty muutakin populaa. Itselläni oli aivan super hauskaa, hauskimpia iltoja taas vähään aikaan. (ja se on paljon sanottu, sillä käyn täällä ulkona aika paljon).

Tästä sainkin kätevän aasinsillan siirtyä ruotimaan vähän yksityiselämääni täällä. Sen verran on pakko avautua, että on ollut todella tapahtumarikasta. En voi uskoa että olen ollut täällä vasta pari kuukautta. Tuntuu kuin vuosia olisi jo vierinyt kaiken tämän trad.-draaman keskellä. Trad.-draamalla tarkoitan world academyn ja ennen kaikkea BA:iden ja MA:iden välisiä kiemuroita. Kamupiirit ovat täällä(kin) tosi pienet, ja kaikki tuntevat kaikki ja kaikki ovat olleet kaikkien kanssa jne... Välillä pitää pikkaisen jarrutella suitsia, ettei ihan joudu imaistuksi liian syvälle tradmatics -maailmaan... Hyvin kuitenkin viihdyn edelleen, ja niin karulta kuin se ehkä kuulostaakin, ainakin vielä tässä vaiheessa voin sanoa että olen onnellisempi kuin pitkiin, pitkiin aikoihin. Katsotaan nyt mitä kaikkea kouluvuosi vielä tuo tullessaan, tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa palata Suomeen! Mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Go with the flow!

Window to a gay wedding

Koululla oli konsertti Daniel Pearlen (jenkki reportteri joka kuoli Afganistanissa) kunniaksi.
Paikallinen kouluorkka esiintyi.

Tea and...

...sandwiches. With chips on the top of course!

Beogan keikalla esiintyi mm. Harry Potter, Englannin kuningatar ja Borat.

Tuli käytyä myös Galtee Mountainsilla (f* tätä englanninkielisten sanojen taivutusta...)
Ihan eeppinen paikka, käsittämätöntä kauneutta. Ihan paska kuva, mutta ei nyt oo parempaakaan.