Huh, en muista milloin viimeksi nukuin 8h yöunet (en ainakaan viime yönä). Puhutaanpa hetken aikaa siitä, millaista on tulla täysin ulkopuolisena ja -maalaisena uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle.
Eilen sain ensimmäistä kertaa täällä huomata, miten tärkeää tukijoukkojen olemassaolo on. En nyt lähde kaivelemaan yksityiskohtia, mutta point is that kun pölähdät keskelle paikallista kamu-genreä, jossa kaikki muut tuntevat toisensa viimeisen 100 vuoden ajalta, olet automaattisesti se ulkopuolinen "new girl". Ulkopuolisella tarkoitan nyt sitä, että tavallaan en voi luottaa keneenkään, koska ihmisten väliset tunnesiteet ja dynamiikat ovat luotu jo etukäteen ja ihan eri tasolla kun minulla. Olen siis siinä mielessä täysin omillani täällä, ja jos jotakin ikävää tapahtuu jonkun kanssa tästä ryhmästä, en voi oikein puhua siitä kenellekään ns. sisäpiirissä olevalle. Tämä on varmasti jokaisen ulkkarin ongelma, ja en ole tullut ajatelleeksi asiaa kun vasta nyt.
Onneksi olen saanut täällä kuitenkin jo uusia aivan ihania ystäviä, joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioista, joten turvaverkkoa on onneksi jo täälläkin.
Sitten iloisia uutisia - tytöt, olen luvannut tuoda Suomeen Jamesin, joka on kauan sitten kadonnut pikkuveljeni täällä Irlannissa. Yhdennäköisyys on huomattava, voitte stalkata facebook-profiilissani. Nyt vain jonoa muodostamaan, kerroin jo että hän tulee menemään kuumille kiville Suomessa. Tässä maassa todella on myös söpöjä ja mukavia irkkupoikia, vaikkei aina heti uskoisi. Perusfraasitkin olen jo hänelle opettanut (painokelvotonta tekstiä), joten small talkkikin pitäisi sujua ongelmitta ;D
No comments:
Post a Comment