Cork, Cork, CORK!

Aloitan tekstin perinteisillä latteuksilla:

Tämä syksy on ollut vauhdikkain, tapahtumarikkain, uskomattomin ja myös rankin elämässäni.

Huhhuh!! Mistähän sitä edes aloittaisi :D

No jos vaikka ihan alusta. Kuten jo aiemmissa postauksissa totesin, asunnon hankinta oli järkyttävän vaikeaa säätöä. Kaikenlaisista homeluolista pyydettiin hurjaa hintaa ja asuntotarjontaa ei yksinkertaisesti ole. Samoilla kriteereillä löytyy Helsingista tai Tampereelta muutama sata hakutulosta, Corkista n. 10.

Asunto kuitenkin löytyi lopulta, pakon edessä otimme ison duplex-talon, joka oli kokoonsa nähden edullinen mutta kahdelle ihmiselle kallis. Pian kävikin selväksi että emme pysty siihen taloon jäämään. Vuokran lisäksi pakettiin kuuluvat tietysti roskikset, kaasu, sähkö ym joten taloudellinen paine todellakin tuntui. Aloimme pikku hiljaa ennen joulua etsiä uutta kämppää, ja nyt se oli onneksi paljon helpompaa koska olimme jo valmiiksi Corkissa ja näyttöihin pääsi kätevästi. Tosin sitä valinnanvaraa ei edelleenkään ollut nimeksikään. Näyttöihin riitti väkeä, ja välittäjät painostivat maksamaan takuumaksun "heti", jotta pääsisi kärkylle haluamansa asuntoon (maksun maksaminenhan ei takaa vielä mitään). Yhdessä paikassa, josta olimme hyvin kiinnostuneita, tuli sähköpostilla nivaska kaavakkeita ja kyselyitä jotka olisi pitänyt täyttää ja lähettää takaisin. He halusivat mm. 3 kk tiliotteet, 3kk palkkatositteet, excel-taulukon kumpaisenkin tuloista, ja vielä jotain muita todisteita. Mielestäni tuo kyllä ylittää jo yksityisyyden ja hyvän maun rajan. Kämppä näkyy edelleen olevan vapailla markkinoilla, ylläri. Loppujen lopuksi meitä lykästi, ehkä koska olin taas kärppänä soittamassa heti kun kiinnostava ilmoitus ilmaantui. Saimme kivan, pienemmän ja halvemman asunnon hyvältä paikalta. Pieninä miinuksina mainittakoon että vessa jumitti heti ekalla viikolla, asunnossa oleva sänky on liian pieni, ja ikkunoista vetää. Vessa korjattiin jo kahdestikin, mutta edelleenkään se ei vedä, ja huomenna ukkolauma tulee rassaamaan sitä vielä kerran. Sängystä jouduin tivaamaan - olen joka käänteessä, jo ennen vuokrasopimuksen kirjoitusta varmistanut että voimmehan vaihtaa minisängyn meille sopivampaan - ja välittäjä sanoi että ei mitään ongelmaa. No nyt niitä onelmia sitten yhtäkkiä tulikin, ja jouduin todella inttämään että äijä uskoi eikä syönyt sanojaan. Irkut ovat välillä vähän tällaisia - sanotaan ensin yhtä, mutta tosi paikan tai ongelmien edessä sanotaankin ihan toista. Se ei ole suomalaisesta mukavaa, kun itse on niin umpirehellinen ja yrittää aina pitää sanansa.

Työrintamalla olin koko syksyn kiireisempi kuin olen ikinä ollut. Tahkosin keikkaa viikoittain, ja lisäksi opetin viuluoppilaita. Keikkailuhan on ihan mahtavaa, ja en mitään muuta haluakaan tehdä elämässäni kuin soittaa viulua. Keikkaelämään sisältyvä matkustaminen ja muu säätö tosin on vähemmän ihanaa, ja vie mehut kenestä tahansa. 12h keikkapäivä ottaa veronsa vielä seuraavanakin päivänä, kun saavut kotiin vasta pikkutunneilla. Näin ollen yksi työpäivä venyy helposti yli 24h mittaiseksi, kun zombiena yrität kasailla itseäni seuraavana päivänä. Pääsin kuitenkin soittamaan tosi kivoja keikkoja, paljon Dublinissa ja aika high end paikoissakin. Weir & Sons-liikkeen kokkareilla soitin pariinkin otteeseen. Ennen keikkaa silmäilin liikkeen tarjontaa, ja minun pieni keikkapalkkani tuntui todellakin pieneltä kymmenien tuhansien eurojen korujen ja kellojen rinnalla. Olisin ihan mielelläni ottanut palkan vaikka tavarana niiltä keikoilta :D Toisella keikalla olin myös unohtanut kaikki koruni kotiin, ja vitsailin juhlien emännän kanssa että voisikohan liike lainata minulle jotain... En viitsinyt kuitenkaan kysyä vaan kiltisti ostin River Islandista 10€ rannekorun. ;)
Vuosi 2017 on alkanut keikkailun osalta verkkaisesti, mikä sopii minulle erittäin hyvin. Ennen joulua kärsin tosi pahoista univeloista, ja kaiken stressin ja säädön määrä oli moninkertainen myös muilla alueilla. Kaikki tämä kärjisti asioita niin että luulen ettei burn out ollut kaukana. Jollain ihme sisulla sitä vain tarpoi läpi kaikki velvollisuudet, ja yritin siinä sivussa pitää huolta myös diabeteksesta, liikunnasta, terveellisestä syömisestä ja jonkinlaisesta henkisestä hyvinvoinnista. Kaikissa asioissa en kyllä onnistunut, lähellekään.. Uniongelmat ja unettomuus ovat ehkä pahin mahdollinen tasapainoisen ja järkevän elämän uhka. Jos olet väsynyt, aivot ja kroppa toimii ikään kuin vajaalla. Oma haaste uudelle vuodella onkin pitää parempaa huolta itsestä, ehkä yrittää löysätä tahtia vähän ja ehkä nämä asumisasiat ym tästä nyt tasoittuvat myös.

Sitten päästäänkin aiheeseen koulu! Olen tykännyt Cork School of Musicista aivan älyttömästi! Ensinnäkin rakennus on aivan uusi ja niin hieno, ja siellä on ihana ilmapiiri. Harjoitusluokat ovat ilmavia ja tilaa löytyy aina (!). Opettajani on ihana, ymmärtäväinen ja kokenut rouva, ja olen jo oppinut lyhyessä ajassa niin paljon. Koska minulla on jo taustaa barokkimusiikissa ja tietysti kansanmusiikissa niin paljon, koin että "perinteinen", romanttinen soundi oli osittain kadonnut minulta. Barokkimaneerit olivat aika vahvassa jousenkäyttöä myöten. Opettajani Liz Charleson on itse todella romanttinen "huljuttelija", joten hän sopii minulle kuin nappi nenään tässä asiassa. Olen niin ilahtunut kun olen taas löytänyt kunnon tuhdin soundin, ja kuinka ihanasti Brahms soikaan kun sitä oikein päästelee! Muusikkona on tärkeää olla monipuolinen - on hyvä hallita sekä romanttinen sointi sekä periodiajan fraseeraus ja tulkinta. Erityisen innoissani olen Bachin sonaatista viululle ja cembalolle jota soitan myös. Tunnen että se tulee olemaan yhdistelmä romanttista ja barokkityyliä, ja toivon että se tuo siihen jotain uutta ja kaunista näkökulmaa. Ja nyt kun alkuvuosi on (toistaiseksi) vähän hiljaisempaa, pystyn oikeasti harjoittelemaan paljon enemmän. Koko syksyn tunsin huonoa omaatuntoa, kun viikossa saatoin ehtiä treenata vain 2-3 kertaa.

Koulussa olen joutunut myös pakertamaan muutaman esseen ja esitelmän. Kirjahommat (varsinkaan englanniksi) eivät ole minun juttuni, ja vaikka kyse oli jostain todella helpoista aiheista tyyliin tajunnan virtaa muusikkoudesta, tein ne hommat silti viime tingassa hampaita kiristellen. Onneksi kurssini painottuu nimenomaan soittamiseen ja resitaaleihin. Mitään opinnäytetyötä ei todellakaan huvita lähteä enää vääntämään viiteluetteloineen ym.

Nyt olen juuri ja juuri selvinnyt joululomasta tai lähinnä sen loppumisesta ja tänne paluun tuomasta shokista ;) Kyllä Suomessa ja kotona vaan on niin ihanaa käydä. En usko että enää voisin Suomeen palata, tosin koskaanhan ei voi tietää. Mutta vaikka Irlanti ehkä joskus vaihtuisikin johonkin muuhun, se muu saattaa olla jossain ihan muualla.. Ehkäpä jossain lämpimässä! ;) Se jää nähtäväksi.

Keikalla jossain :)

Rugby-ottelussa Aviva-stadionilla

Weir & Sons-liikkeen juhlissa

Punainen hetki King's Innissä Dublinissa

Joululomalla ehdin Turun tuomiokirkkoonkin esiintymään

Suomessa hääperinne, pukeutumista myöten, on hyvin erilainen kuin Irlannissa jossa suositaan enemmän vapaampaa seremoniaa - pappi höpöttelee niitä näitä, vieraat naureskelee, taputetaan ja vitsaillaan, ja tietysti musiikkia on joka kohdassa. Vieraat pukeutuvat hollywood-tyyliin ykkösiin värikkäisiin ja kimalteleviin asuihin. 

Sateenkaari Corkin keskustan yllä

Edellisessä asunnossa oli naapureina lehmiä

Joulun tullen piti yrittää leipoa pipareitakin Tescon valmistaikinasta (oli ok muttei samanlaista kuin Suomessa)

Riina-sisko ja Saimi kyläilivät syyslomalla ja oli kyllä ihan paras viikko! Tässä Kenmaressa lampaita töllistelemässä

Corkin AINOASSA (!!) musiikkikaupassa asioimassa

Syksyn alussa viulutuntien julisteita jakamassa

Keikalla huippujen kanssamuusikoiden ja -tanssijoiden kanssa. Olen tosi kiitollinen siitä kuinka lahjakkaita ja upeita ihmisiä pääsen tapaamaan keikoilla

Hurmaavassa Fransiscan Well-pubissa soittamassa

Kickboxing piti minut järjissäni syksyn hektisyyden keskellä :D

Cork

Kissa kickboxing-salin edessä

Keikalla Dublinissa

Arturin karate & kicboxing-koulun avajaisissa esiintymässä

Punaisen maton tunnelmaa Dublinissa Pride Of Ireland-tilaisuudessa

Vanha talo Eagle Valleyssa

Elokuista Corkia Wiltonissa

Uusi kotiovi

Rakkaan jousikvartetin kanssa esiintymässä

Intercontinental (ent. 4 Seasons) Dublinissa

Kimaltelevana keikalla

Rasittava silmätulehdus joka on vaivannut viime keväästä asti. Stressi ja unettomuus eivät ainakaan parantaneet sitä :/

Corkissa on paljon suomalaisia (jee!) ja olen tässä menossa tapaamaan osaa heistä joka kuukausi järjestettävälle dinnerille ensi kertaa

Välillä on ollut todellakin tällainen olo kaiken kiireen ja säädön keskellä!!

Dramaattinen taivas syyspäivänä

Rakas ystävä Grainne ja kahvihetki Dublinissa. Jos joku on ottanut päästä niin se kuinka ystäviin ei ole ehtinyt pitää yhteyttä tai nähdä kunnolla :(

Sininen hetki Dublinissa

Poseeraus kesken keikan

Joulun paras ostos - kävelysauvat!

Kvartettikeikalla

Corkin eläintarhassa

Trinity Collegessa kokkareilla

TallennaTallenna

HOME Sweet home

Olen asunut Irlannissa jo 5 vuotta ja luulisi että asiat olisivat tuona aikana jo asettuneet uomiinsa. Mutta ehei, yllätyksiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää edelleenkin! :D Olen elänyt taas yhtä elämäni mielenkiintoisimmista, turhauttavimmista ja hassuimmista kuukausista täällä. En varmaan ikinä totu irkkujen metkuihin ja asioidenhoitotapoihin. Joskus tuntuu hassulta miten erilaisia kulttuureja ja tapoja Euroopan sisällä onkaan, organisoiduista pohjoismaista kovaäänisiin italiaisiin, teetä lipittäviin suuruudenhulluihin englantilaisiin, säntillisiin saksalaisiin ja taas näihin hassuihin saarellensa eristäytyneisiin irlantilaisiin huumoriveikkoihin :)

Tällä kertaa kommellukset kietoutuvat muuton ympärille. Olen tosiaan asunut valtaosan ajastani täällä Kilkennyssä, joka on varsin pieni paikka. Ehkä jonkun Lahden tai Porvoon tms kokoinen. Ensimmäinen vuosi Limerickissä meni opiskelijamajoituksessa, joka oli helppo ja vaivaton asumismuoto. Kilkennyssä asuminen on ollut myös halpaa ja vaivatonta. Nyt kun muutto Corkiin oli edessä, en osannut arvata millainen show siitä tulisi! Ensinnäkin eniten yllätti se, että asuntoja yksinkertaisesti EI OLE. Ja ne mitä on, monet ovat suomistandardien mukaan asumiskelvottomia. Vanhoja kivitönöjä, eristykset nolla, hometta joka paikassa ja kylmiä kuin mitkä. Ja hintaa pyydetään tonni tai yli. Kävimme Corkissa monta kertaa asuntonäytöissä, ihan senkin vuoksi että saisi käsitystä mitkä alueet ovat kivoja jne. Ensimmäisestä näytöstä on jäänyt minulle kauheat traumat, niin karmiva loukko se oli :D Kämppä sijaitsi rautatiesillan katveessa alueella joka näytti kun oltaisiin saavuttu Bronxiin New Yorkiin. Talossa oli 4 kerrosta joissa jokaisessa asunto, ja kaikki asunnot samanlaisia. Kun astuin sisään, meinasi oksennus nousta kurkkuun hajusta. Lattiassa oli ruskeat likaiset kokolattiamatot, murusia ja kuonaa täynnä. Huonekalut olivat rikkinäisiä ja saastaisia. Seinissä oli halkeamia, tahroja ja hämähäkinseittejä. Suihku oli kuin Auschwitchsista. Ikkunoista oleva "näköala" oli kuin vankilasta, vain kalterit puuttuivat. Keittiöstä en edes sano mitään, niin kuvottava koko paikka oli. Välittäjätyttö hymyili ja jutteli iloisesti ikään kuin mitään epänormaalia ei olisi tilanteessa ollut. Kämppä maksoi 900, ja kahden päivän kuluttua näin neitstä että ne olivat kaikki menneet. Uskomatonta.

Seuraava kohde olikin jo ihan "oikea" asunto, todella mukava alue ja uudempi rakennus. Nähtyäni asunnon tiesin välittömästi että haluamme sen. Se oli täydellinen kaikin puolin! Mukava välittäjä lähetti meidät keskustaan toimiston tiloihin jossa voisimme "tehdä paperit". Menimme tohkeissamme sisään, ja seurasi pitkällinen ja kuumottava paperi- ja takuumaksushow. Kun olimme saaneet kaiken kuntoon ja jo MAKSANEET takuuvuokran, jäbä ilmoitti että "me soitellaan sitten teille saatteko kämppää vai ei". Hetkinen, mitä?!? Rahat kuulemma palautettaisiin jos ei saataisi asuntoa. Kun tiedustelin kauankohan tässä kestää, vastaus oli että "paha sanoa. Voi olla huomenna, voi olla myöhemmin". Öööhhhh! Kahden päivän tulisilla hiilillä olon jälkeen sain soiton että emme saaneet asuntoa. Kun kysyin syitä, välittäjä sanoi että hänellä ei ole aavistustakaan. Vuokraloordi ei vain suostunut. Meillä on kuitenkin erittäin hyvät suositukset eli ei voi kyllä yhtään tietää mitä ihmiset oikeasti haluavat. Tämän jälkeen oli muitakin ikäviä takaiskuja ja todella turhia reissuja, mm. yhdessä kohteessa saavuttuamme jo perille vuokraemäntä oli unohtanut ilmoittaa minulle että oli jo vuokrannut asunnon ja loput näytöt on peruttu. Olin noista takaiskuista aika paskana hetken, mutta uudella tarmolla mentiin aina vaan eteenpäin.

Olen kyllä kuullut että mm. Helsingissä on samanlaista ryöstötoimintaa; pitää toimittaa palkkakuitteja ja rikosrekisteriote suurin piirtein. Huh jotenkin karmeaa minkälaiseksi homma on mennyt. Sitten meitä kuitenkin lopulta onnisti! Olin itse todella kärppänä koko ajan asuntoilmoitusten äärellä, ja yhtenä päivänä kun olimme jo matkalla Corkiin näin uuden ilmoituksen. Asuntoa vuokrasi miellyttävä papparainen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Pappa suostui oitis vuokraamaan meille asunnon, ja olimme innoissamme. Asia ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen. Myöhemmin samana päivänä pappa soitti, että eräs sukulainen olikin ilmaantunut takavasemmalta ja halunnut vuokrata asunnon lapselleen tms. joten tottahan papan oli tähän suostuttava. Boom! Isku päähän oli aika kova. Hänellä kuitenkin oli toinen talo, kalliimpi ja isompi, jota hän tarjosi meille. Tilanteemme oli sellainen, että suostuimme diiliin, koska meillä ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa. Kokoonsa nähden talo oli halpa, ja hyväkuntoinen. Hinta oli suolainen kahdelle ihmiselle mutta what can you do. Olen kuitenkin kuullut niin paljon horror-tarinoita ihmisistä ja perheistä jotka ovat etsineet asuntoa kuukausia saamatta mitään. Yksikin perhe joutui sanomaan isän uudelle työpaikalle ei, koska eivät puolen vuoden etsimisen jälkeen saaneet asuntoa. Älytöntä.

Sitten päästäänkin irkkujen lempihommaan, papereiden pyörittelyyn. Täällä yliopistoissa on lukukausimaksut, ja minunkin uudessa koulussa ne ovat parin tonnin luokkaa / vuosi. Maksuihin voi  hakea apua Student Financelta (SUSI), joka sitten maksaa maksut puolestasi. Olen siis hakenut SUSI:lta apurahaa ja olen kaikin puolin siihen oikeutettu, mutta auta armias mikä paperishow siitä on seurannut. Ensinnäkin mikä minua eniten naurattaa, on se, että minun pitää todistaa että olen asunut EU:ssa / Irlannissa viimeiset 5 vuotta, ja ei siis sen todistaminen, vaan MITEN. Lähetin heille vuokrasopimuksia, veropapereita, sähkölaskuja ym, mutta EI, ne eivät kelpaa! Siis asumisen todisteeksi ei kelpaa vuokrasopimus?! Tämänkin asian selviämiseen kului useita puheluja ja kirjeitä, joissa kaikissa pyydettiin eri asioita ja virkailijat sekoilivat pyynnöissään ja tiedoissaan antaumuksella. Lopulta pienen hermojen menettämisen ja tulikivenkatkuisen sähköpostin lähettämisen jälkeen jälkeen sain hommaan jotain selvyyttä. Ainoa mikä loppupeleissä kelpasi, olivat tiliotteet pankista. Asia selvä! Tätäkö ei sitten olisi voinut kertoa heti kättelyssä.

Nyt olen päässyt hieman rauhoittumaan kaiken tämän säädön jälkeen, ja keskittynyt käytännön asioiden hoitamiseen. Siinä sivussa olen keikkaillut ympäri maata, ja koettanut löytää parempaa soittoasentoa. Selkäni ei tykkää kun joudun soittamaan pitkiä aikoja putkeen, ja olen nyt vaihtanut leukatuen uuteen siinä toivossa että se auttaisi. Stressi tekee kyllä myös tehtävänsä - kireä niska ja hartiat eivät varsinaisesti auta soitossa. Corkiin reissaaminen ja tietokoneella istuminen ovat varmasti edesauttanet myös kaikenlaisia jumeja. Tänään pääsenkin vihdoin fysioterapeutille joka osaa runnoa selkäni ja niskani taas uuteen uskoon. Ah ihanaa! Ja niin, ettei nyt menisi ihan valittamiseksi tämä postaus, uuden asunnon vieressä on Pilates-sali! JES! Pilates on ollut pelastava enkeli näissä kestojumeissa. Ehkäpä teen pian postauksen millaisia kremppoja on ollut ja miten pilates on auttanut. Se on myös avannut silmiäni urheilun suhteen ja antanut perspektiiviä oman kehonkuvan muodostamisessa.

Nyt jatkan kuitnekin aamukahvin lipittelyä ja joululentojen suunnittelua kotiin :)
Ihanaa päivää, xxx

Onnellinen Korfulla

Perhelomatla Korfulta. Oli ihanaa!

Suomessa tyhjensin varastosta vanhoja tavaroitani. Tässä palaa mm. vanhat tanssipuvut. Oli aika tunteellista! 

Matkalla kotiin kodista

Näiden ihanien neitosten kanssa on aina niin kiva soittaa

Keikalla Dromoland Castlessa co. Claressa

Ihana Póg-kahvila Dublinissa! Raakaleivonnaisia ja hyvää kahvia.

Lehmät kirmaa kodin vieressä olevalla niityllä :D

Uusi koti Corkissa!

Uusi kotikatu :)

Uutta asuntoa sisältä

Keikalla Clonmelissa. 

Näin irkkutaloissa. Tämä viulukotelo on vain ollut sisällä täällä talossa jossa asun. Ja tällaiseksi se on mennyt.  Ei ole kastunut tai mitään. Aika kuvottavaa, ja tällaisen keskellä olemme asuneet jo yli 2 vuotta. Vuokraotimisto tietää kyllä homeesta, mutta kukaan ei tee mitään. Maalataan vaan vähän seinänä päälle ja that's it!

Suihku. Tuohonkin maalattiin päälle ja vuoden jälkeen taas tuon näköinen. YÄK

Ikkunanpielet ovat myös aistikkaasti täplikkäät