Aloitan tekstin perinteisillä latteuksilla:
Tämä syksy on ollut vauhdikkain, tapahtumarikkain, uskomattomin ja myös rankin elämässäni.
Huhhuh!! Mistähän sitä edes aloittaisi :D
No jos vaikka ihan alusta. Kuten jo aiemmissa postauksissa totesin, asunnon hankinta oli järkyttävän vaikeaa säätöä. Kaikenlaisista homeluolista pyydettiin hurjaa hintaa ja asuntotarjontaa ei yksinkertaisesti ole. Samoilla kriteereillä löytyy Helsingista tai Tampereelta muutama sata hakutulosta, Corkista n. 10.
Asunto kuitenkin löytyi lopulta, pakon edessä otimme ison duplex-talon, joka oli kokoonsa nähden edullinen mutta kahdelle ihmiselle kallis. Pian kävikin selväksi että emme pysty siihen taloon jäämään. Vuokran lisäksi pakettiin kuuluvat tietysti roskikset, kaasu, sähkö ym joten taloudellinen paine todellakin tuntui. Aloimme pikku hiljaa ennen joulua etsiä uutta kämppää, ja nyt se oli onneksi paljon helpompaa koska olimme jo valmiiksi Corkissa ja näyttöihin pääsi kätevästi. Tosin sitä valinnanvaraa ei edelleenkään ollut nimeksikään. Näyttöihin riitti väkeä, ja välittäjät painostivat maksamaan takuumaksun "heti", jotta pääsisi kärkylle haluamansa asuntoon (maksun maksaminenhan ei takaa vielä mitään). Yhdessä paikassa, josta olimme hyvin kiinnostuneita, tuli sähköpostilla nivaska kaavakkeita ja kyselyitä jotka olisi pitänyt täyttää ja lähettää takaisin. He halusivat mm. 3 kk tiliotteet, 3kk palkkatositteet, excel-taulukon kumpaisenkin tuloista, ja vielä jotain muita todisteita. Mielestäni tuo kyllä ylittää jo yksityisyyden ja hyvän maun rajan. Kämppä näkyy edelleen olevan vapailla markkinoilla, ylläri. Loppujen lopuksi meitä lykästi, ehkä koska olin taas kärppänä soittamassa heti kun kiinnostava ilmoitus ilmaantui. Saimme kivan, pienemmän ja halvemman asunnon hyvältä paikalta. Pieninä miinuksina mainittakoon että vessa jumitti heti ekalla viikolla, asunnossa oleva sänky on liian pieni, ja ikkunoista vetää. Vessa korjattiin jo kahdestikin, mutta edelleenkään se ei vedä, ja huomenna ukkolauma tulee rassaamaan sitä vielä kerran. Sängystä jouduin tivaamaan - olen joka käänteessä, jo ennen vuokrasopimuksen kirjoitusta varmistanut että voimmehan vaihtaa minisängyn meille sopivampaan - ja välittäjä sanoi että ei mitään ongelmaa. No nyt niitä onelmia sitten yhtäkkiä tulikin, ja jouduin todella inttämään että äijä uskoi eikä syönyt sanojaan. Irkut ovat välillä vähän tällaisia - sanotaan ensin yhtä, mutta tosi paikan tai ongelmien edessä sanotaankin ihan toista. Se ei ole suomalaisesta mukavaa, kun itse on niin umpirehellinen ja yrittää aina pitää sanansa.
Työrintamalla olin koko syksyn kiireisempi kuin olen ikinä ollut. Tahkosin keikkaa viikoittain, ja lisäksi opetin viuluoppilaita. Keikkailuhan on ihan mahtavaa, ja en mitään muuta haluakaan tehdä elämässäni kuin soittaa viulua. Keikkaelämään sisältyvä matkustaminen ja muu säätö tosin on vähemmän ihanaa, ja vie mehut kenestä tahansa. 12h keikkapäivä ottaa veronsa vielä seuraavanakin päivänä, kun saavut kotiin vasta pikkutunneilla. Näin ollen yksi työpäivä venyy helposti yli 24h mittaiseksi, kun zombiena yrität kasailla itseäni seuraavana päivänä. Pääsin kuitenkin soittamaan tosi kivoja keikkoja, paljon Dublinissa ja aika high end paikoissakin. Weir & Sons-liikkeen kokkareilla soitin pariinkin otteeseen. Ennen keikkaa silmäilin liikkeen tarjontaa, ja minun pieni keikkapalkkani tuntui todellakin pieneltä kymmenien tuhansien eurojen korujen ja kellojen rinnalla. Olisin ihan mielelläni ottanut palkan vaikka tavarana niiltä keikoilta :D Toisella keikalla olin myös unohtanut kaikki koruni kotiin, ja vitsailin juhlien emännän kanssa että voisikohan liike lainata minulle jotain... En viitsinyt kuitenkaan kysyä vaan kiltisti ostin River Islandista 10€ rannekorun. ;)
Vuosi 2017 on alkanut keikkailun osalta verkkaisesti, mikä sopii minulle erittäin hyvin. Ennen joulua kärsin tosi pahoista univeloista, ja kaiken stressin ja säädön määrä oli moninkertainen myös muilla alueilla. Kaikki tämä kärjisti asioita niin että luulen ettei burn out ollut kaukana. Jollain ihme sisulla sitä vain tarpoi läpi kaikki velvollisuudet, ja yritin siinä sivussa pitää huolta myös diabeteksesta, liikunnasta, terveellisestä syömisestä ja jonkinlaisesta henkisestä hyvinvoinnista. Kaikissa asioissa en kyllä onnistunut, lähellekään.. Uniongelmat ja unettomuus ovat ehkä pahin mahdollinen tasapainoisen ja järkevän elämän uhka. Jos olet väsynyt, aivot ja kroppa toimii ikään kuin vajaalla. Oma haaste uudelle vuodella onkin pitää parempaa huolta itsestä, ehkä yrittää löysätä tahtia vähän ja ehkä nämä asumisasiat ym tästä nyt tasoittuvat myös.
Sitten päästäänkin aiheeseen koulu! Olen tykännyt Cork School of Musicista aivan älyttömästi! Ensinnäkin rakennus on aivan uusi ja niin hieno, ja siellä on ihana ilmapiiri. Harjoitusluokat ovat ilmavia ja tilaa löytyy aina (!). Opettajani on ihana, ymmärtäväinen ja kokenut rouva, ja olen jo oppinut lyhyessä ajassa niin paljon. Koska minulla on jo taustaa barokkimusiikissa ja tietysti kansanmusiikissa niin paljon, koin että "perinteinen", romanttinen soundi oli osittain kadonnut minulta. Barokkimaneerit olivat aika vahvassa jousenkäyttöä myöten. Opettajani Liz Charleson on itse todella romanttinen "huljuttelija", joten hän sopii minulle kuin nappi nenään tässä asiassa. Olen niin ilahtunut kun olen taas löytänyt kunnon tuhdin soundin, ja kuinka ihanasti Brahms soikaan kun sitä oikein päästelee! Muusikkona on tärkeää olla monipuolinen - on hyvä hallita sekä romanttinen sointi sekä periodiajan fraseeraus ja tulkinta. Erityisen innoissani olen Bachin sonaatista viululle ja cembalolle jota soitan myös. Tunnen että se tulee olemaan yhdistelmä romanttista ja barokkityyliä, ja toivon että se tuo siihen jotain uutta ja kaunista näkökulmaa. Ja nyt kun alkuvuosi on (toistaiseksi) vähän hiljaisempaa, pystyn oikeasti harjoittelemaan paljon enemmän. Koko syksyn tunsin huonoa omaatuntoa, kun viikossa saatoin ehtiä treenata vain 2-3 kertaa.
Koulussa olen joutunut myös pakertamaan muutaman esseen ja esitelmän. Kirjahommat (varsinkaan englanniksi) eivät ole minun juttuni, ja vaikka kyse oli jostain todella helpoista aiheista tyyliin tajunnan virtaa muusikkoudesta, tein ne hommat silti viime tingassa hampaita kiristellen. Onneksi kurssini painottuu nimenomaan soittamiseen ja resitaaleihin. Mitään opinnäytetyötä ei todellakaan huvita lähteä enää vääntämään viiteluetteloineen ym.
Nyt olen juuri ja juuri selvinnyt joululomasta tai lähinnä sen loppumisesta ja tänne paluun tuomasta shokista ;) Kyllä Suomessa ja kotona vaan on niin ihanaa käydä. En usko että enää voisin Suomeen palata, tosin koskaanhan ei voi tietää. Mutta vaikka Irlanti ehkä joskus vaihtuisikin johonkin muuhun, se muu saattaa olla jossain ihan muualla.. Ehkäpä jossain lämpimässä! ;) Se jää nähtäväksi.
 |
| Keikalla jossain :) |
 |
| Rugby-ottelussa Aviva-stadionilla |
 |
| Weir & Sons-liikkeen juhlissa |
TallennaTallenna
No comments:
Post a Comment