Joulu tulla jollottaa!

Tervehdys taas täältä irkkulandiasta! Kirjoittelen tätä railakkaan viikon seurauksena, olen siis ollut 4 iltaa putkeen on the batter, ja tehnyt töitä samalla ihan hullun lailla. :) Aloitetaan viimeisimmistä uutisista!

Olen tehnyt täällä uraa pianistina, näköjään kaiki haluavat pianotunteja, tai tarvitsevat säestäjää. Mieluiten tietysti opettaisin viulua, mutta onneksi omat pianotaidot ovat riittävät klaaraamaan nämä hommat, varsinkin viime vuoden jälkeen kun aloin taas treenata asteikkoja ja tekniikkaa. Olen syyskuusta asti opettanyt Kilkenny School Of Musicissa, joka on koko countyn ainoa musakoulu. Ja homma on sen mukaistakin... Pomo on täysi munapää, ja nyt ihan suoraan sanottuna en voi sietää häntä suurimman osan ajasta. Tunnelma koko koulussa on niin uskomattoman jäykkä että jos vielä jäykistyisi lisää niin ihmiset muuttuisivat kivipatsaiksi. Lisäksi yksi "mammy" on päättänyt vihata minua ilman mitään syytä ja väittää että hänen poikansa ei "ikinä saa 20 min tuntia". Ja muuta scheissea. Yritä näitä sitten selittää pomolle, joka vaan sanoo että hänen pitää nyt antaa mammylle alennusta. Että hei en minä tyhmä ole, seinällä on kello jota seuraan, ja se tasan tarkkaan saa oikean ajan opetusta. ÖÖH.  Kivempia hommia oli mm. Gaelscoilin (paikallinen iirinkielinen koulu) joulushow Set-teatterissa.  Kyseinen teatteri on minulle tutumpi yöelämän puolelta, joten oli aika hupaisaa vääntäytyä sinne 10 aamulla pimputtamaan pianoa :D Oli muuten aika hauskaa istua harjoituksissa, kun kaikki solkottivat iiriä :) Itsehän siis rakastan iirin kieltä yli kaiken. Mutta itse show oli aivan mahtava, lapset ovat täällä niin lahjakkaita! Ja rohkeita!! Läheskään kaikki esityksistä eivät olleet mitään huipputasoa, mutta silti lapset rohkeasti nousevat lavalle ja esittävät kivoja pieniä kappaleita. Ei mitään estoisuutta, tai laaduntarkkailua niinkuin Suomessa. Että en voi esiintyä "kun en kehtaa". Lapset tekivät myös medleyn Les Miserables-musikaalista, jota siis mm. säestin. Ja olivat uskomattoman hyviä. En voi kuin ihailla Irlantilaisten musikaalisuutta ja itsetuntoa. Täällä kaikki soittavat ja laulavat, se on in the nature niin sanoakseni. Olin aiemmin syksyllä Roscreassa, jossa hyvä kaverini opettaa sisäoppilaitoksessa, joka on poikakoulu. Olen ollut koulussa aiemminkin musisoimassa, ja nyt pojat esittivät Chess-musikaalin. Joka vuosi koulu vamistaa musikaalin, ja täytyy kyllä sanoa että huhhuh! Aivan uskomattoman innokkaita ja sitoutuneita esiintyjiä, ja muutama ihan mieletön laulaja. Itse Chess-musikaalista täytyy kyllä sanoa, että damn you Benny ja Björn, huomaa ettette ole paljoa fiulua pidelleet kädessä - kummalliset tikutukset ja kielten yli menemiset F#-mollissa ei ehkä ole ihan mahtavinta satsia viuluille. Mutta itse musiikki oli kivaa, muutama biisi oli todella tiukkaa diskofunkkia.

Gaelscoil Osrai. Huomatkaa söpöt koulupuvut esiintymisasuina :)

Omaa identiteettiä ja kulttuuria ja niiden eroja olen kanssa taas miettinyt myös viime päivinä.  Täällä Kilkennyssä oli Subtitle elokuvafestivaali viime kuussa, ja siellä esitettiin parin suomalaisen ohjaajan pätkiä. He osallistuivat festivaaleille, ja mukana oli myös mm. Matti Nykästä näytelly nuorukainen. En viitsi mainita nimiä suoraan tässä. Mutta anyway, päädyin toisen täällä asuvan suomalaisen tytön kanssa  Settiin (hehe), ja nämä suomalaiset kundit olivat siellä. Se oli ehkäpä randomein ilta ikinä, ja oli kyllä todella hauskaa. Se ilta päättyi minun osaltani house partyihin, jossa ihmisiä nosteltiin ilmaan, painittiin ja vaihdoin yhteystietoja norjalaisten elokuvaiihmisten kanssa. Mutta siis palatakseni suomalaisiin, yksi heistä oli puhelias ja kiva (johtuisiko siitä että hänellä on ulkomaalaiset juuret ja on asunut ulkomailla), mutta kaksi muuta seisoivat koko illan puhumattomina ja ilmeettöminä patsaina. Muistuttivat lähinnä Helsingin rautatieaseman kiviukkoja. Yritin olla hauska ja ottaa kontaktia, ja hei mitkä tsäännsit on törmätä suomalaisiin tyttöihin Kilkennyssä, että lighten up pal and have the craic! Mutta ensimmäistä kertaa todella näin, miltä suomalaiset vaikuttavat ulkomaalaisten silmin. Pitkiä, mykkiä, kiusallisia, ja standoffish. Oikein hätkähdin itse, kun huomasin ajattelevani että no onpa töykeää käytöstä, että mikä noita vaivaa. Ja sitten muistin, että no eikun se on vaan millaisia suomalaiset on. Eikä se oikeasti ole töykeyttä. Mutta täällä sellainen käytös ei vaan mene läpi, pitää jutella ihmisille ja kertoa asioistaan ja puhella niitä näitä. Ja onhan tässä maailmassa puhumisen aiheita! Bejaysus välillä en ymmärrä miten puhuminen mukamas voi olla niin vaikeaa suomalaisille. Tämä on varmasti yksi syy miksi viihdyn täällä. Koska oikeasti olen aika sosiaalinen ihminen, ja tykkään höpöttää ihmisille, ja tutustua uusiin ihmisiin. Kuulstaa kliseeltä, mutta silti. Suomessa vähän tukahdutti välillä ja vajosi sellaiseen ihme mykkyyteen, koska kaikki ovat niin toteemipaaluja eivätkä kommunikoi keskenään.

Gaelscoil lavatunnelmissa

Toinen juttu mikä ilahduttaa minua suuresti, on se miten paljon rennomaksi olen täällä tullut. Ah sure it'll be grand! Se tapahtui oikestaan jo ekana syksynä. Enää en ihan oikeasti jaksa välittää jos bussi on 5 minuuttia myöhässä. Tai hups kaffit kaatui lattialle. Oho poikaystävä paljastui idiootiksi. Ach shur twill be GRAND like! Maailmassa on suurempiakin murheita! Ja ihan aidosti voin sanoa että se helpottaa elämää huomattavasti. Pipon ei tarvitse olla ihan niin kireällä koko ajan. Työt pitää hoitaa, ja tehdä kovasti töitä, ja siinä en ikinä luovuta suomalaisesta työmoraalistani. Mutta yleensä hieman rennompi asenen ei tappaisi suomalaisia. On niin huvittavaa, että joka kerta jos suomalainen tehokkuus-asenne pilkahtaa puheissani, esim. bändijuttujen tms säätämisessä, ihmiset katsovat minua vähän kummallisesti ja nauravat minulle. Että mitä toi nyt tossa yrittää natseilla. Ja sitten itsekin tajuaa että okei joo nyt menee vähän yli. Ihmiset täällä vaan eivät respond to sellaiseen tehokkuuteen.

Kävin myös maksamassa vuokraa. Tosi quick menetelmä joo. Irlantilaista pankkitehokkuutta parhaimmillaan!

Olen muuten nyt vihdoin ajamassa ajokorttia. Joulun aikana pitää opiskella teoriatestiin, hoitaa se pois alta kun tulen takaisin, ja sitten aloittaa ajotunnit. Ja ostaa auto! :O Huhhuh, siitä tulee mielenkiintoista. Isäni on voimakkaasti ajatusta vastaan, hänen mielestänn minun ei pitäisi astua ratin taakse. Täällä vaan on valitettavasti pakko. Nytkin työtilanteeni olisi huomattavasti parempi, jos ajaisin. Täällä vaan on ihan pakko ajaa, jos meinaa minkäänlaista uraa rakentaa. Ostin tosiaan virallisen driving test dvd-levyn, joka osoittautuikin CD-Romiksi, eikä toimi macissa. Takakannessa luki, että pitäisi ladata joku emulsio-ohjelma, ja vaikka kuinka yritin niin ei kyllä toiminut. Että fuck that. Kuinka tyypillista irkuille, pelata jonkun ikiaikaisen cd-romin kanssa joka ie toimi kuin pc:ssä! Täällä on niin takaperoista välillä että ihan hirvittää.

Cisterian College

Tämmöisillä tunnelmilla tosiaan mennään joulua kohden. Odotan todella kovasti lunta ja joulutunnelmaa. Täällä sitä ei vaan koe läheskään samalla tavalla. On kuin olisi ihan eri maailmassa. Tulee varmasti olemaan taas vähän kulttuurishokki mennä Suomeen, mutta aion piileskellä vaan vanhempien luona ja nauttia tunnelmasta. Ja LEVÄTÄ. Koko kesä ja syksy on ollut tosi rankkaa, kaikenlaisia asioita on pitänyt hoitaa, kohdata ja selvittää. Osa niistä ei ole ollut ollenkaan kivoja, joko ulkkarina täällä olemiseen liittyen tai henkilökohtaisia juttuja, ihmissuhdesotkuja ym. Olen päättänytkin pitää hiljaista linjaa nyt vähän aikaa, enkä sotkeutua kaikenmaailman miekkosiis, varsinkaan jos he ovat naapurista säkkipillimaasta...hehe! No niin näissä merkeissä hyvää joulun odotusta kaikille, kiitos jos viitsit lukea loppuun asti tilitystäni :) 

Uusi piano! Kyllä nyt kelpaa opettaa ja treenata.