Ensinnäkin sain nauttia ihanista vieraista maaliskuun ajan, ensin Anna, sitten Nelli, ja lopuksi äiti ja isä! Nellin kanssa matkasimme Belfastiin katsomaan irkkutanssin maailmnamestaruuskisoja, ja mukana matkassa pyörivät myös Piia-Maria ja Timo, Heidi ja Elina sekä Turun tytöt Heini ja Anu. Todellinen suomalais-invaasio siis. Olin ihan onnessani kun saimme polottaa katsomossa suomea ja häröillä kaupungilla niinkuin suomalaisturistit Tallinassa. Ilman viinaa tosin.
Worldsit oli upea kokemus! En olisi halunnut lähteä pois ollenkaan, vaan jäädä nauttimaan siitä ihanasta tunnelmasta mikä siellä oli. Tunnelma todella oli jotenkin maaginen - kaikki se tanssin määrä ja kaikki tanssijat tietty uskomattoman taitavia ja lahjakkaita, vendorit jotka myi kaikkea ihanaa krääsää tanssikenkien lisäksi, Belfast....
Tähän voisi nyt laittaa my own 2 cents, kun ihmiset täällä Irlannissa ja muuallakin laukoo aika vahvoja mielipiteitä irkkutanssin maailmasta, usein kuitenkaan tietämättä mitä se oikeasti on. Sitä verrataan mm. lapisimissikisoihin, ja arvostellaan pinnallisena ja haitallisena harrastusympäristönä. Okei, tottakai esim. tanssipukujen kehitys on ollut hieman hupaisaa. Jotkut puvut ovat niin täynnä glitteriä ja ei-yhteensopivia neonvärejä, että ei voi kuin ajatella että oliko tuo tyyppi sokea kun hankki mekkonsa. Sitten taas kuitenkin jokaisella on makunsa, ja kyllähän sitä kadullakin katsoo välillä "tavallisia" ihmisiä tavallisissa vatteeissaan että huhhuh enpä ikinä laittaisi tuota päälleni. Ja mekot ovat lyhyitä, koska jalat tekevät kaiken työn, ja on mukava nähdä mitä tanssija tekee jaloillaan. Peruukit ovat omasta mielestänikin välillä tosi rumia, mutta rehellisesti sanottuna, itse en voi mennä esiintymään ilman hair extensioneja tai peruukkia. Oma suomalainen tukkani on sen verran naru, että ihan sama kihartaako siihen jotain käkkärää, heti kun hiki nousee pintaan niin tukka on limainen hiinrenhäntä. Ja se ei vaan näytä kauhean hyvältä, oli sitten kyseessä esiintymislava tai kilpalava.
Kilpailu itsessään ei ole koskaan huono asia. Totuus on, että jotkut pitävät kisaamisesta, ja jotkut eivät. Itselleni kisat ovat joku tavoite jota kohti treenata, ylittää itseni, tulla paremmaksi, kehittyä tanssijana ja ihmisenä, saada kokemuksia jne. Jos joku ei koe kisamaailmaa omakseen, on se täysin ok. Jos kyse on vain siitä, ettei "uskalla", muta kuitenkin vähän niinkun haluaisi, pitäisi opettajan lempeästi työntää siihen suuntaan ja rohkaista oppilasta ylitäämään itsensä ja osallistumaan. Tietysti aikuisena on vaikeampaa hypätä mukaan kisamaailmaan jos ei siihen ole tottunut lapsesta asti. Mutta loppujen lopuksi, mitä hävittävää on osallistua kilpailuun, varsinkin jos tekee parhaansa, ja on realistinen omista kyvyistään. Tappio on tietysti katkera, jos on todella kunnianhimoinen ja havittelee suurta menestystä. Mutta kaikki se kasvattaa ja antaa hyvää pohjaa elämään.
Ja sitten tietysti se fakta, että irlantilainen tanssi nykymuodossaan on erittäin vaativa, atleettinen urheilulaji. Se vaatii yhtä paljon treeniä, sitoutumista ja omistautumista, kuin esim. ammattimuusikoksi tuleminen. Ja se on asia joka tulee esiin useimmissa keskusteluissa, kun ulkopuoliset ihmiset yrittävät leimata lajin typeräksi tönkkötanssiksi jossa vain "heilutellaan jalkoja" joulukuusimekoissa. LOL!
Tästä päästään helposti myös siihen kuinka osa irlantilaisista kokee nykyirkkutanssin "vääränä", ja vain sean-nós ja set dance ovat aitoa ja oikeaa irlantilaista perinnetta. Ja että kuinka kehitys on mennyt liian pitkälle. Mutta sanottakoon, että itse ihailen suuresti Tsuumia, ja mielestäni heidän teoksensa ovat todella tyylikkäitä, hauskoja ja hyvällä maulla toteutettuja. Myös se, miten huikeasti irkkutanssi on pystynyt kehittymään, on aika harvinaista. Kuinka moni kansantanssilaji pystyy tuottamaan niin monimutkaisia rytmejä, liikkeitä ja askelkuvioita, ja pysymään pinnalla vuodesta toiseen. Jos joku ei tiedä, niin irlantilaisella tanssilla on massiivinen asema esim. Amerikassa ja Australiassa.
Tässä nyt pieni ajatustenvirta, kiitos kun luit!
Heti tuon luettuani teki mieli päästä taas treenaamaan kisasarjoja :D Mut tänään mä pääsin vaihteeksi rääkkäämään Heidiä, kun se tuli mun tunnille ;)
ReplyDelete