Hyppy tuntemattomaan

Istuskelen tässä kotona ja olen vähän kipeänä. Joku kummallinen kurkkupöhö - ääni meinaa lähteä ja kurkussa on kummallinen "ontto" tunne. Todella harvoin (oikeastaan ei ikinä) minulle tulee kuumetta tms, kaikki pikku lentsut menevät yleensä ohi parissa päivässä, joten toivottavasti tämäkin. Aion pysyä suunnitelmassani ja lähteä salille tänään joka tapauksessa ;)

Pari viime kuukautta on ollut taas aikamoista myllerrystä. Olen alkanut järjestellä asioita Corkiin muuttoa varten, ja epämiellyttäviä vastoinkäymisiä on tullut vastaan jo aika paljon. Joskus mietityttää miten sitä jaksaakaan säätää koko ajan täällä, helpompi olisi vain muuttaa takaisin Suomeen tai johonkin muuhun maahan missä asiat toimivat himpun paremmin. Myös asuntojen vuokrahinnat ovat aivan järjettömät täällä. Jokainen Irlannissa käynyt tietää miten huonosti rakennettuja ja huonokuntoisia kämpät ovat täällä. Hometta on 90% taloista, ja ne ovat kylmiä ja vanhanaikaisia. Tällaisista "lukaaleista" saa Kilkennyssä pulittaa keskimäärin 800€, ja Corkissa 1000€. Eli yksi iso asia tulevaisuudessa on nousevat asuinkustannukset. 

Sitten selvisi myös, että en ole oikeutettu paikalliseen opintotukeen (back to education allowance), joka on tarkoitettu yli 23-vuotiaille koulutukseen palaaville. Mutta vastikään on päätetty, että sitä ei myönnetä maisteriopiskelijoille. Myöskään opiskelijastipendejä lukukausimaksuihin ja elämiseen myöntävä SUSI ei enää jaa maisteriopiskelijoille avustusta elämiseen. En oikein ymmärrä mihin tämä perustuu, ja paikallisten asiaan perehtyneiden kavereiden kanssa ollaan puitu asiaa moninaisesti. Ihmisiä ei selvästikään kannusteta jatko-opintoihin tällä hetkellä. 

En todellakaan vieroksu työtä tai oleta että pitäisi saada täyselatus opintojen ajaksi. Mutta ajatus siitä että pitäisi käydä oikeastaan kokoaikaisesti töissä SEKÄ opiskella täysipäiväisesti pelottaa aika lailla. Kaikenkaikkiaan muutto tuntuu hypyltä tuntemattomaan. En tunne Corkia oikeastaan ollenkaan, joten asunnon järjestäminen, töiden hankinta, arjen suunnittelu ym tuntuu tosi haastavalta. Olen viime viikkoina öisin nähnyt stressi-unia ja yrittänyt alitajuisesti tehdä suunnitelmia :) Tosin siitä ei oikein ole mitään hyötyä. Kun muistaisi ottaa iisisti ja olla murehtimatta liikoja. Asia kerrallaan, päivä kerrallaan, viikko kerrallaan... 

Nyt olen keskittynyt diabeteksen pähkäilyyn ja yrittänyt saada stressin takia poukkoilevaa verensokeria kuriin. Insuliiniannosten oikea määrä on sellaista arpapeliä että välillä turhauttaa oikein kunnolla. Olen myös huomannut että stressi ja unen puute vaikuttavat todella paljon insuliinin vaikutukseen ja tarpeeseen. Normaalitilassa insuliinia tarvii paljon vähemmän, ja stressin ollessa päällä tarve nousee rajustikin. Tämä on myös yksi syy miksi sanoin ei juuri startanneelle Amerikan kiertueelle. Kyseessä olisi ollut 6 viikon pläjäys, samanlainen kuin viime vuonna. Bussissa asuminen, cateringin kanssa säätäminen ja unen puute ovat sen verran vakavia asioita, että en koe enää pystyväni tekemään pidempiä kiertueita. Lyhyemmät pätkät ovat ihan ok, 2 viikkoa pystyn kestämään melkein mitä tahansa :) Tietysti vähän harmittaa mutta omaa terveyttä on ajateltava myös. 

Keikkoja on ollut tasaiseen tahtiin. Yksi hieno kokemus hiljattain oli päästä soittamaan Rugby-otteluun Aviva-stadionille. En tiedä mitään rugbysta, mutta katsellessani matsia ja täyttä stadionia  hienosta pukuhuoneena toimivasta corporate boxistani oli pakko todeta että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Gaelic sports johon kuuluu mm. hurling, rugby ja gaelic football ovat tosi suosittuja täällä. Niinkuin Suomessa jääkiekko ja mäkihyppy. Olen soittanut keikoilla paljon sähköviulua viime aikoina, ja se on itse asiassa aika hauskaa. Sain vinkin eräältä DJ:ltä laittaa viuluun led-valot, ja ajatus jäi pyörimään mieleen :D Hauskaa miten viulistin ura laajenee koko ajan erilaisiin suuntiin. Nytkin olen pyöritellyt ajatusta muutamasta projektista joita olisi tosi kiva lähteä tekemään  jos vaan aikaa riittäisi. Lisäksi Corkia varten pitää alkaa haalia materiaalia konserttejani varten. Huh! Ei ainakaan käy aika tylsäksi. Onneksi parin päivän päästä pääsen hiihtolomalle Suomeen! 

Eli nähdään siis kohta, Suomi-neito ;)

Keikalta marraskuussa laulaja-lauluntekijä Clare O'Riordanin kanssa

Iso juttu ennen joulua oli, kun pääsin keikalle RTÉ:lle (Irlannin Yle). Kuvasimme suosikkilaulaja Daniel O'Donnellin jouluspesiaalin, jossa vieraili kaikkia kuuluisia irkkulaulajia. 

Minä ja ihanat jousitytöt Lesya ja Anna. Pääsimem soittamaan mm. Westlifen Shane Filanin kanssa!

Joululoma kotona! Siskontyttöni Saimi on innokas liikkuja ja bodaammekin yhdessä aina kun mahdollista. 

Aika kevyesti nousee ensikertalaisella jalka! Laitoin siskon hikoilemaan nyrkkeilysalilla.

Soitimme myös mummuni vanhainkodissa joululauluja

Hurja uudenvuoden meininki!

Laskeuduttuani Dubliniin joululoman jälkeen menin suoraan keikalle hotelliin. Onneksi sain päivän ajaksi huoneen jossa pystyin hieman levähtämään. 

Keikkakaverit!

Tulihan sitä suoritettua kickboxingin vyökoekin taas. Tässä camppaan Kancho Tom Foleyn kanssa. Kyseessä ei siis mikään ihan turha äijä, Tom pitää hallussaan Irlannin korkeinta titteliä (9. dan) kickboxingissa. 

Vyökokeen jälkeen. Koe oli ihan sairaalloisen rankka ja itselläkin teki tiukkaa fyysisesti vaikka olen ihan hyvässä kunnossa. 

Pääsin tekemään upeaa projektia kun kuvasimem Shihan Masiekin kanssa videon jossa hän tekee Kata-liikesarjoja ja minä soitin viulua. Nauhoitin myös musiikin videoon. Kata on yksi osa kyokushin karatea ja kuin hidasta tanssia. Liikkeet on suoritettava viimeisen päälle ja pilkuntarkasti, ja Masiek on saavuttanut siinä maailmanmestrauussijoja Japanisa lajin syntyperillä. 

Yhdeltä viimeisimmistä keikoista, jonka tein Dublinissa hulppeassa Mansion Housessa. Sain esiintyä upean Lynn Hillaryn (Riverdance) ja muiden mahtavien muusikoiden kanssa. Takahuoneessa riitti naurua, yksi hauskimmista keikoista hetkeen!