Summer of Love, Friends and Music

Here it goes..!

Tämä kesä on ollut jotain aivan käsittämättömän mahtavaa. Olen ollut onneni kukkuloilla, ja käynyt vakavia keskusteluja itseni kanssa tulevaisuudestani, kunnianhimosta, mitä haluan olla ja saavuttaa elämässäni, ja miten järjestää nämä asiat tulevaisuuteeni. Välillä olen mönkinyt aika pohjamudissa kun elämä on potkinut päähän. Vastapainona kuitenkin olen saanut uusia ystäviä, ja aivan mielettömiä kokemuksia. Nyt on tosi haikea olo, vaikka koko kesä ja elokuu on olleet niin hektisiä, että olen ihan oikeasti ollut jaksamisen äärirajoilla välillä, ja venyttänyt itseäni suorituksiin joihin en olisi uskonut pystyväni. Silti tuntuu tosi tyhjältä, ehkä koska olen yksi niistä henkilöistä, jotka haluavat jotakin silmät kiiltäen, ja kauhealla sisulla ja kunnianhimolla sen sitten hankkii, mutta kun sen on saanut, niin tuleekin olo, että no ei se nyt ollutkaan niin kummoista, asia saavutettu, mitähän voisin seuraavaksi saavuttaa?! Ja seuraava maali alkaa jo kiilua horisontissa :D Mutta tosiaankin, mennyt kesä, ja kevätkin, ovat olleet life changing experience. Paljon asioita on tapahtunut, ja olen oppinut paljon itsestäni. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan - nyt on työn alla ruveta tekemään vähän enemmän rahaa, ja alkaa ihan oikeasti säästämään sitä saakelin ajokorttia ja autoa varten! Olen ihan handicapped ilman autoa täällä :/ Paikallinen paikallisliikenne on lähinnä vitsi, mihinkään muualle ei ole asiaa ellei märänpää ole Dublin.

Taisin jo hehkuttaakin uutta bändiäni, The Cold Draw. Kyseessä on aivan huikean ihana mahtava bändi, joka soittaa nokkamiehensä Thomasin tuotantoa, ja genre on, hmm, jotain mitä ei ehkä vielä ole olemassa! Lähimpänä olisi ehkä Other Lives. Heti ekasta kerrasta, kun istuin alas poikien kanssa ja soitimme yhden biisin, tuntui jotenkin että wow tässä on jotan mahtavaa! Siitä sitten alkoi armoton treeni, Thomas järkkäsi treenit joka päivälle ja tahkosin biisejä läpi, teimme sovituksia ja hioimme biisejä supertiukoiksi. Sitten alkoi keikkojen sarja, jota kesti kesäkuusta eiliseen asti n. 3-4 keikkaa viikossa. Joukossa oli myös muutama todella korkean profiilin keikka. Meillä on todella hyvä buzz päällä, ja uskallan ehkä jo sanoa, että tästä bändistä kuullaan vielä. Jos kaikki siis menee niinkuin tähän asti on mennyt. Olen oppinut ihan hirveästi myös rokkimusan soittamisesta, studioista, ja ihan kaikesta mahdollisesta. Lisäksi olen joutunut kohtaamaan sen kylmän todsiasian, että olen sielultani Rokkitähti. Jalka monitorin päälle, ja viulu soimaan. Tajusin juuri että mähän olen itse asiassa tän bändin "soolokitaristi", koska Thomas soittaa vaan rytmiä akkarilla, ja mä vedän kaikki tilutukset ja "soolot". Ja olen luonteeltanikin just niinkun soolokitaristi! Haha! Enkä edes liioittele kun sanon että nautin tästä hommasta ihan mielettömästi!! Nuoruuteeni kuuluu kuitenkin vahvasti led Zeppelin, Queen, Guns n Roses, beatles, Rollarit, Van Halen etc. Ja olen tavannut niin monia tosi cooleja tyyppejä rokki- ja pop-piireissä! Ihan uusi maailma on auennut tälle klasari-tradi-tanssi-typylle. Eli kyllä se rokki virtaa meitsin suonissa mleko vahvana, ihan ninikuin klasari, tradi ja jazzikin :)

Jossain vaiheessa kesää meinasi tulla ihan oikea burnout. Tein Cold Drawn lisäksi keikkoja mm. Celtic Cryssa, ja jotain muutakin siinä oli just samaan aikaan, ja olin ihan palasina. Fyysisesti olin niin puhki, että en meinannut enää pysyä pystyssä kaiken sen viulu-, tanssi-, ja muun treenaamisen takia. Kaiken lisäksi tää mun fitness-innostus heitti vähän yli, ja rupesin kontrolloimaan syömistäni ihan neuroottisesti. Vähän aikaa sitten silmääni sattui Linda Lampeniuksen fb-päivitys, jossa hän puhui ortorexiasta ja kuinka käy luennoimassa ja puhumassa aiheesta. Oireet, säntillinen liikunta, ja hiilarien karsiminen ja vain proteiinin ja kasvisten syöminen alkoi kuulostaa pelottavan tutulta.. En nyt sano että hei mulla on ortorexia - diabeteksen takia syön kyllä pakostikin hiilareita, ja leipää varsinkin, mutta vaarallisen pieniksi olin alkanut pilkkoa hiilariannokisa. Niin paljon että enää ei meinannut patterit latautua eikä ollut energiaa, ja olin ihan täysin mess. Tällä treenimäärällä ja kulutuksella saisin varmasti syödä huomattavasti enemmän, olen vaan niin tottunut syömään liian vähän. Mutat tämä siis oli yksi aika tukeva aallonpohja, ja itseä silimiinkatsominen. Että onkohan omassa päässä nyt joku vähän kukkuu, jos pitää alkaa sylmisiä miettiä noin pakkomielteisesti. Tällä hetkellä odottelen että tapaan mun kuntosalin personal trainerin, joka toivottavasti kertoo mulle totuuden, että paljonko mun ihan oikeasti pitäisi syödä, ja mitä. Luultavasti en myöskään syö tarpeeksi jotain tiettyjä ravintoaineita, kuten pähkinöitä tms.

Noh sittenhän kävi niin, että rakas perheeni tuli vierailulle :) Äiti, isä, Riina ja Saimi. Menin Dubliniin vastaan kentälle, ja en meinannut nahoissani pysyä! Aloin heti tunnistaa suomalaisia ulkonäöstä kun ihmiset purkautuivat tuloaulaan. Ja se hetki, kun näin porukat.. Ja Saimi juoksi vastaan :)) Ei olla joulun jälkeen nähty livenä, joten oli aika karsea ikävä. Thank God for Skype, muuten en varmasti pystyisi olemaan täällä. Mutta tuon hetken muisteleminenkin tuo kyyneleet silmiin, kauhean tuntehikasta aina nähdä ihmiset joita eniten kaipaa ja rakastaa. Meillä alkoikin sitten mahti retket, pyörittiin ensin Kilkennyssä, käytiin linnassa ym (jossa en itse ollut siis ikinä käynyt aiemmin). Lipunmyynnissä vanhempi setä tiedusteli kohteliaasti, että olenko täyttänyt jo 18 vuotta. :D Olin aika otettu!! Sitten kiertelimme Dingleä, jossa oli ihan mieletsejä maisemia! Korkeita vuoria, aurinkorantaa, ja cliffsejä! Ihan käsittämättömän mahtavaa. Ja oli ihanaa että perhekin pääsi näkemään irlannin parhautta, sitä karun kaunista  luontoa, joka on nähnyt niin paljon ja josta kumpuaa tämä kaikki musiikki, tanssi, ja elämisen riemu joka irlantilaisissa elää.

Tästä perheretkestä en nyt pysty kirjoittamaan enempää, koska tulen oikeasti niin tunteelliseksi ja ikävä äityy liian kestämättömäksi, enkä pysty ehkä käsittelemään sitä juuri nyt.

Siirrytään siis harppaus eteenpäin, ja Electric Picnic-festareille!!! En ole ollut festivaaleilla n. 15 vuoteen. Ja mun viimeisimmät muistikuvat festareista on pahoivointi Ilosaaressa ja joku random äijä joka oli mun "elämän rakkaus", ja koko maailma kaatui kun äiti ei antanut mun matkustaa sen luokse Juankoskelle festareiden jälkeen. Joten ei ollut kauhean kummoiset odotukset, lähinnä olin semisti ahdistunut; kaikki se säätö, puhelimet kuolee, eksyn ihmisistä, ei muuta kun ankeaa kebab-festariruokaa, ylihintaista pahaa bisseä, huonoja bändejä, eikä mulla ollut edes varsinaisesti mitään paikkaa missä nukkua. Kaverin teltassa olisin voinut crashata. Mainitsinko jo että traumatisoiduin teininä telttamajoitukseen festareilla niin vakavasti että ei ole tarvionut enää kokeilla teltassa nukkumista vuosikausiin?! Vettä tulee kaatamalla, muka sateelta suojaavat muovipalaset sinkoilee teltan päältä puiden oksille, koko hökötys on märkä ja nihkeä, maa on kova, kaveri kuorsaa ja pieree naamaan... No siis, kaikki tämä osoittautui täysin hölynpölyksi, koska EP oli IHAN SAIRAAN MAHTAVA!!!!!!!!!! Tunnelma oli aivan käsittämättömän taianomainen, keijumetsässä kasvoi murattia isoissa puissa, ja oksilla roikkui satoja lamppuja, eri värisiä ja muotoisia, metsässä oli kauniita taideteoksia, ja oli hämärää ja maagista, itse pääalue oli MASSIIVINEN, ja lavoja oli varmaan reilu 10 kappaletta. Ja!! Siellä oli erksene myös tradi-alue!! Jossa soi irkkumusa! Ja ihmiset jorasi ihan hullun lailla! Siis HOW AMAZING IS THAT!!! Only in Ireland! Päälava oli todella vaikuttava, ja bändejä oli Björkistä Robert Plantiin, Arctic Monkeysistä Fatboy Slimiin. Alueella oli myös fun fare (karuselleja, kummitusjuna ym), taidenäyttelyitä, aivan mahtava Body and Soul -alue, jossa oli hippitaidetta taidokkaasti tehnynä, ja tosi groovea tanssimusaa, kymmeniä ja kymmeniä kojuja joissa myytiin hassuja asioita, jopa oikea pieni kauppa, ja ne ruokakojut...OUEMTSII!  Kyllä on aikaa kulunut mun viime festareista ja tunkkaisesta kebab-pannusta! Meitsi veteli Gourmet Burgeria, feta-täytteisiä crepejä, Gumboa, latteja ja ties mitä tyyriisti! Ja kaikki auki lähes yötä päivää. Kaiken lisäksi alueelle sai tuoda omat juomat! Kaiken kaikkiaan meinaa sanat kooppua kesken EP:n hehkuttamisessa. Koko tunnelma oli niin uskomattoman taianomainen, maaginen, ihmiset niin ystävällisiä, täydellinen sekoitus hippiyttä ja hipsteriyttä, on tarpeeksi musaa ja rokkenrollia ja ärdäystä, mutta myös facilities, ja ruokaa, ja omg ne majoitusvaihtoehdot! Nykyään on olemassa sellaisia vähän niinkuin siirtolapuutarhamökkiratkaisuja, pieni puinen koppero, jossa on oikeat sängyt, sähkö ym. Eli ei tarvi todellakaan räytyä jossain teltan pohjalla. Niin ja se mun nukkuminen, menin sitten meidän pakuun koisimaan 3 hengen takapenkille, ja se oli aivan ruhtinaallista! Mulla oli viltti, tyyny, ja tarpeeksi tilaa jaloille, katossa valo, puhelin auton laturissa, yksityisyyttä, ja hyrisin sekavaan ja tyytyväiseen uneen, joka jatkui siihen asti kunnes naapuripaku päätti ruveta bailaamana 6.30 aamulla - ne laittoi stereot täysille ja alkoi dokata, ja sitä kestikin sitten 10 asti aamulla. Ja tietysti kaiken tämän lisäksi meidän soittama keikka oli aivan SUPER-MEGA-SAVAGE!!! Oikeasti, en ole varmaan koskaan ollut niin exctatic keikalla! Ihan meinasin lähteä lentoon kun olin niin fiiliksissä. Ja keräsimme ihan tosi ison yleisön (siis lavan kokoon nähden), ja kaikki olivat (taas) ihan innoissaan. Ensi vuonna varmaan ollaan vähän isommalla lavalla :) Sormet ristiin!

Eli kiitos kaikille ihmisille jotka tekivät kesästäni aivan mahtavan, ja ihanan, ja melkeinpä kyynel tirahtaa silmästäni kun muistelen kaikkia hauskoja hetkiä ja kokemuksia joita sain kokea :)

Hello Electric Picnic!

Tien päälläkään en tingi aamupalasta :) Tässä ollaan hostellissa Westportissa, co. Mayo

New Ross. Itärannikko on täynnä tollasia vuonoja, ei ihme että viikingit viihtyi ja rakensi kaupunkeja. 

Paikallislehdessä

Oma sänky :)

Siis mitkä JÄRKYTTÄVÄT kengät, ja se miksi on niin järkkyä, koska tää on River Islandissa, joka on yksi muodikkaimpia mestoja, Rihanna ym tekee niille mallistoja. Ysärimuoti, apua. I'm old. 

Galwayssa, Geoff poseeraa Spanish Pointissa

Tervetuloa keikalle!

Lehinchissä oli vähän tuulista

Lehinchin hiekkarantamaisemaa

Keskikesän ilta Kilkennyssä

River Nore ja loinnan muuri kilkennyssä

Dublin Zoo ja rhinot

Ronsu Dublinin Zoossa

Innoissani menossa perhettä vastaan lentokentälle

Brandon Pass Dinglessä. 

Mount Brandon Dinglessä. Ton tien ajaminen oli aikas jännittävää...

Dingleä. Käytiin uimassa myös tolal rannalla. Aallot järkkyisoja ja suction niin voimakas että ei topdellakaan uskaltanut mennä kauhean syvälle. En ole koskaan kokenut meren ja aaltojen voimaa niin voimakkaana kun tuolla. Kyllä se Atlantti on aikamoinen vaan. Aina tajuaa miten pieni ihminen on jonkun niin ison jka voimakkaan edessä. 

Pubissa hyvän ihmissuhteen säännöt!

Knockan Stockan festivaali. Hippimeiningin aatelia! Itse olin lähinnä ahdistunut, ja vettäkin satoi. Soitin sii skeikan tuolla.  

Kilkenny Arts Festival, jossa esiinnyin. Yksi isoimpia keikkoja Irlannissa tähän mennessä. 

Iiih!!

Mun huone Grouse lodge-studiossa. Ehkä hienoimpia musa-related paikkoja missä oon ikinä ollut. Sibiksen kunkkulakin melkein kalpeni. 

Hauska ikkuna-peili Grouse Lodgessa

Gypsy trailer Grousessa. Se oli vissiin omistajien oma. Paikan omistajat on jotain semi-hippejä, ne omistaa myös Pope Mobilen, joka on siis virallinen paavinkuljetusauto. Tai jotain, en ihan päässyt selvyyteen. 

Ihku keittiö Grousessa

Grousen metsiä. Ko. paikak on siis Co. West Meathissa. 

Keijupolku

Satumetsää

Juoksin tälle vuorelle. No biggie. 

Viimeisin nyppylä jäi valloittamatta, thanks to sähköpaimen ja piikkilanka. 

Piano pianissimo Grousen live roomissa

Poser

Jätettiin sydämmelliset jäähyväiset

Irkuissa kaupoissa myydään tällaisia käteviä ruokapuketteja, ja ei tarvi tehdä muuta kuin tunkasita uuniin. Ja hinta! Tuostahan syö yksi ihminen 3 kertaa! Näitä paisteltiin perhene kanssa kun yövyttiin asuntomajoituksessa Dinglessä. 

Tämän kesän Celtic Cry